Verotuksen rajoilla
Ansiotuloverotuksen kireän progression keventäminen on kasvutoimi, jolla voidaan lisätä talouden aktiivisuutta, edistää inhimillisen pääoman kasvua ja kasvattaa osaamisen tuottamaa arvonlisää yhteiskunnassa. Kevyempi verotus voi lisätä talouden aktiivisuutta ja verotuloja jo muutamien vuosien aikajänteellä, toteaa tuore tutkimus ”Verotuksen rajoilla – Näkökulmia Suomen korkeisiin rajaveroihin”.
Verotuksen rajoilla: Näkökulmia Suomen korkeisiin rajaveroihin
Tarkastelemme työtulojen korkeimpien rajaverojen vaikutuksia Suomessa yhdistämällä perinteisiä laskentakehikkoja, tuoretta empiiristä tutkimusnäyttöä sekä makrotaloudellisia dynaamisia mekanismeja, jotka muovaavat tulojen muodostumista ja talouden kasvupotentiaalia.
Raporttimme kokonaisarvion perusteella päätös rajaverojen laskusta keväällä 2025 vaikuttaa oikealta. Perinteiseen kehikkoon (Saez, 2001; Saez ym., 2012; Piketty ym., 2014) pohjautuvat laskelmamme osoittavat, että ansiotulojakauman ylimmässä prosentissa – josta on selkein viimeaikainen näyttö verotuksen käyttäytymisvaikutuksista korkeissa tuloluokissa – verotuottoa maksimoiva rajavero asettuu edelleen alle nykyisen tason pitkällä aikavälillä.
Dynaamiset käyttäytymisvaikutukset ovat keskeisessä roolissa korkeiden rajaverojen talousvaikutuksia arvioitaessa. Perinteinen lähestymistapa tarjoaa hyödyllisen lähtökohdan verotuloja maksimoivan veroasteen arviointiin, mutta se nojaa näitä vaikutuksia tarkastellessaan oletuksiin, jotka voivat aliarvioida verotuksen haitallisia vaikutuksia. Raportissa laajennamme analyysiä tarkastelemalla modernia makrotaloudellista kirjallisuutta, jossa korostuvat työuran aikaiset ponnistelut, osaamispääoman kumuloituminen ja yritysdynamiikan mekanismit ja ulkoisvaikutukset.
Tällä sivulla on käytettävissä raportin tiivistelmä ja kirjoittajien esittely sekä johtopäätökset. Raportti on ladattavissa tiedostona sivun lopusta.
Tutkimuksen tekijät
Tero Kuusi, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos
tero.kuusi@etla.fi
Mauri Kotamäki, Finnvera
mauri.kotamaki@finnvera.fi
Mikael Kirkko-Jaakkola, Veronmaksajain Keskusliitto
mikael.kirkko-jaakkola@veronmaksajat.fi
FT Tero Kuusi on Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja. VTT Mauri Kotamäki on Finnveran pääekonomisti. VTM Mikael Kirkko-Jaakkola on Veronmaksajain Keskusliiton pääekonomisti.
Suositeltava lähdeviittaus
Kuusi, Tero, Kotamäki, Mauri & Kirkko-Jaakkola, Mikael (17.3.2026). ”Verotuksen rajoilla:
Näkökulmia Suomen korkeisiin rajaveroihin”. Etla Raportti nro 175.
https://pub.etla.fi/ETLA-Raportit-Reports-175.pdf
Tutkimuksen tekemistä on rahoittanut myös Akavan tiedontuotannon yksikkö Akava Works, ja raportti julkaistaan Akava Works -raporttina 2/2026.
At the Limits of Taxation: Perspectives on High Marginal Tax Rates in Finland
Abstract
We examine the effects of Finland’s highest marginal income tax rates by integrating traditional analytical frameworks, recent empirical evidence, and dynamic macroeconomic mechanisms that shape income formation and the economy’s growth potential.
Based on our comprehensive assessment, the decision to lower marginal tax rates in spring 2025 appears justified. Our calculations, grounded in the traditional framework (Saez, 2001; Saez et al., 2012; Piketty et al., 2014), indicate that within the top percent of the earnings distribution— where the most recent evidence of behavioral responses to taxation among high-income groups is clearest—the revenue-maximizing marginal tax rate remains below the current level over the long term. Dynamic behavioral effects play a central role when evaluating the economic impacts of high marginal tax rates.
While the traditional approach provides a useful starting point for estimating the tax rate that maximizes revenue, it relies on assumptions that may underestimate the adverse effects of taxation. In this report, we broaden the analysis by reviewing modern macroeconomic literature, which emphasizes career-long effort, accumulation of human capital, and mechanisms and externalities related to business dynamics.
Ph.D. (Econ.) Tero Kuusi is a Research Director at ETLA Economic Research.
D. Soc. Sci. Mauri Kotamäki is a Chief Economist at Finnvera.
M. Soc. Sci. Mikael Kirkko-Jaakkola is a Chief Economist at The Taxpayers Association of Finland.
Keywords: taxation, marginal tax rate, economic impact, externalities, intangible capital
Tiivistelmä
Tässä raportissa arvioimme Suomen ansiotulojen ylimpiä rajaveroasteita vuoden 2026 veromuutosten tultua voimaan. Palkansaajan korkein rajavero, 51 %1, koskettaa monia: Niiden piirissä ollaan noin 60 000 euron vuosituloilla.
Tarkastelemme rajaverojen vaikutuksia yhdistämällä perinteisiä laskentakehikkoja, tuoretta empiiristä tutkimusnäyttöä sekä makrotaloudellisia dynaamisia mekanismeja, jotka muovaavat tulojen muodostumista ja talouden kasvupotentiaalia.
Verotulojen huippu saavutetaan Suomessa noin 46–52 % rajaveroasteella, kun käytetään viimeaikaisia arviota siitä, kuinka herkkä huipun veropohja on verotuksen suhteen3 ja realistisia oletuksia tulonmuunnosta. Laajemman korkeimman rajaveroluokan osalta huippu on epävarmempi ja vaihtelee käyttäytymisoletuksen mukaan välillä 45–56 %.
Suosituksemme on edelleen laskea korkeita rajaveroja. Tämä on selvää, kun verotus ylittää verotulot maksimoivan veroasteen. Silloin kireämpi verotus ei tuota valtiolle lisätuloja, vaan päinvastoin niiden laskeminen voi lisätä talouden aktiivisuutta ja verotuloja muutamien vuosien aikajänteellä. Arviomme mukaan ylimpien rajaveroasteiden laskemisen itserahoitusasteet nykyisestä 51 % ylittävät todennäköisesti 100 % korkeimmissa tuloluokissa, asettuen välille 95–133 %. Verojen laskua voi siis perustellusti pitää kasvutoimena.
Dynaamiset käyttäytymisvaikutukset ovat hyvin keskeisessä roolissa korkeiden rajaverojen talousvaikutuksia arvioitaessa. Perinteinen lähestymistapa, johon edellä mainitut luvut perustuvat, tarjoaa hyödyllisen lähtökohdan verotuloja maksimoivan veroasteen arviointiin, mutta se nojaa näitä vaikutuksia tarkastellessaan oletuksiin, jotka voivat aliarvioida verotuksen haitallisia vaikutuksia. Se, kuinka arvokasta tulojen yläpään henkilöiden työpanos on lopulta koko kansantaloudelle ja miten verotus vaikuttaa tähän, on perustavalla tavalla makrotaloudellinen.
Tässä raportissa laajennamme analyysiä tarkastelemalla modernia makrotaloudellista kirjallisuutta, jossa korostuvat työuran aikaiset ponnistelut, osaamispääoman kumuloituminen ja yritysdynamiikan mekanismit ja ulkoisvaikutukset. Dynaamiset urakanavat – kuten työpaikanvaihto, tehtäväsiirtymät, osaamisen täydentäminen ja pitkäjänteiset uraponnistelut – ovat keskeisiä erityisesti niillä aloilla, joiden panos aineettoman pääoman kertymään ja tuottavuuskehitykseen on suuri. Viimeaikaiset empiiriset havainnot vahvistavat näiden kanavien merkitystä. Erityisesti teknologia- ja tietointensiivisten alojen työntekijät reagoivat vahvasti veroasteiden muutoksiin (Varjonen-Ollus, 2025).
Perinteinen, yksinkertaistettu laskentakehikko ei pysty analysoimaan makrotaloudellisia, dynaamisia vaikutuksia. Viimeaikainen kirjallisuus arvioi, että niiden huomioiminen painaa ylimmän tuloluokan verotuotot maksimoivaa veroastetta alaspäin suhteessa perinteiseen verotuoton maksimoivaan veroasteeseen. Perinteinen malli tuottaa liian maltillisia arvioita verotuksen vääristävistä talousvaikutuksista. Viimeaikaisen tutkimuksen perusteella näyttöä on erityisesti ylimmän tuloprosentin osalta (Kleven, 2025).
Yleisemmin Suomessa veropolitiikan tulisi jatkossa painottaa nykyistä enemmän urakannustimien vahvistamista, yritysdynamiikkaa tukevia rakenteita sekä sellaisia verouudistuksia, jotka lieventävät verokiilan vaikutuksia talouden kasvun kannalta kriittisissä tuloerissä ja uravaiheissa.
Politiikkasuosituksenamme on rajaverojen loiventaminen erityisesti uralla etenemisen ja tuottavuuskasvun kannalta kriittisissä kohdissa, työpaikanvaihdon ja liikkuvuuden kitkojen vähentäminen sekä kasvuyritysten kannustimien – kuten optio- ja omistuspohjaisten palkitsemismallien – toimivuuden parantaminen. Lisäksi rajaverojen loiventaminen tukee verotuksen ja innovaatiopolitiikan parempaa yhteensovitusta, jotta TKI-panostuksista saadaan talouskasvun näkökulmasta mahdollisimman suuri hyöty.
1 Kirkollisveroa lukuun ottamatta.
2 Käytännössä vaikutuksia voidaan odottaa muutamien vuosien aikajänteellä, mutta ajoitukseen liittyy paljon epävarmuutta.
3 Erityisesti verotettavan tulon joustolla 0,4–0,5 nettoveroasteen suhteen, jonka voi ennakoida toteutuvan useiden vuosien aikajänteellä.
Johtopäätöksiä
Tämän raportin johtopäätös on, että ylimmät rajaverot ovat talouden rakenteen ja dynaamisten kanavien valossa edelleen korkeita. Raporttimme kokonaisarvion perusteella päätös rajaverojen laskusta keväällä 2025 vaikuttaa oikealta, ja verotuksen keventäminen edelleen voisi olla järkevää.
Arvioimme verotuksen vaikutuksia paljon hyödynnetyssä Saezin mallikehikossa. Havaintojemme mukaan erityisesti tulojakauman ylimmässä tuloprosentissa, jossa uusin kotimainen näyttö on relevanteinta, huippu asettuu useissa uskottavissa parametriyhdistelmissä alle 51 %:n.
Se tukee tulkintaa, että ylimmät rajaverot ovat edelleen liian korkeita. Jos toteutunut korkein rajavero ylittää verotuoton maksimoivan veroasteen, veronkevennys kasvattaa sekä julkisia että yksityisiä tuloja. Viimeaikainen näyttö viittaa siihen, että tämä tilanne on todennäköinen ja itserahoitusasteet ylittävät 100 %. Koko korkeimman rajaveron piirissä olevassa ryhmässä huippu voi sijoittua 51 %:n ylä- tai alapuolelle riippuen siitä, kuinka suuri käyttäytymisjousto todellisuudessa on ja kuinka paljon vasteesta on tulonmuuntoa.
Raporttimme perspektiivi on kuitenkin laajempi. Rajaverot eivät vaikuta vain siihen, tehdäänkö töitä enemmän vai vähemmän, vaan siihen, miten osaaminen ja työpanos allokoituvat työurien, yritysten ja toimialojen tasolla. Veropolitiikan arviointi pelkän perinteisen verotuottohuipun tai staattisten joustoarvioiden avulla jää väistämättä vajaaksi.
Korostamme raportissa dynaamisia ponnistelu- ja urakanavia. Näissä kanavissa rajavero kohdistuu tyypillisesti juuri niihin päätöksiin, joiden kautta kasvun kannalta keskeinen aineeton pääoma kertyy. Verotus vaikuttaa muun muassa osaamisen syventämiseen, organisaatioiden kehittämiseen, myynnin ja markkinoinnin skaalaamiseen sekä johtamis- ja koordinointikyvykkyyteen.
Työn verotuksen kiila on samalla kiila myös aineettoman pääoman kertymässä, vaikka vaikutus voikin olla vaikeasti havaittava.
Tulokset laajemmista tarkasteluista viittaavat siihen, että verotulot maksimoiva veroaste on herkkä sille, millaisia huipputulojen ulkoisvaikutukset ovat, ja ulkoisvaikutukset huomioivan verotuksen pitäisi olla kevyempää. Tulokset korostuvat erityisesti korkeimman 1 % tuloryhmässä, joiden osalta on viimeaikaista näyttöä ulkoisvaikutuksista (Kleven, 2025).
Dynaamisiin vaikutuksiin uskovan päätöksenteon tulisi pyrkiä samaan aikaan luomaan edellytyksiä dynaamisuudelle sekä verotuksen että muiden kasvun esteiden purkamisella. Suomen TKI-tavoitteiden näkökulmasta tämä yhteys on tärkeä. Kun tavoitteena on nostaa TKI-panostuksia 4 % bkt-osuuteen, lisäpanostusten tuottavuusvaikutus riippuu olennaisesti siitä, kuinka hyvin osaajat ja yritykset voivat skaalata, oppia ja siirtyä tuottavampiin tehtäviin.
Ylimpien marginaalien taso vaikuttaa suoraan näihin ponnistelu- ja allokaatiomekanismeihin erityisesti niissä ryhmissä, joissa tutkimusnäyttö viittaa suurimpiin käyttäytymisvaikutuksiin. Siksi veropolitiikan ja innovaatiopolitiikan yhteensovittaminen on olennaista sen kannalta, saadaanko TKI-lisäyksestä irti odotettua kasvuvaikutusta ja veropohjan vahvistumista.
Työn verotuksen kireydessä ei ole kysymys vain työntekijöiden kannustimista vaan koko yrityssektorin rakenteesta. Klassisessa taloustieteellisessä tulkinnassa yritysten kokojakauma heijastaa sitä, miten heterogeeninen johtaja- ja yrittäjäkyvykkyys kohdentuu yrityksiin (Lucas, 1978). Kun työn verokiila on korkea ja yrityksen kasvattaminen edellyttää rekrytointeja, työnjaon syvenemistä ja organisaation rakentamista, verotus voi siirtää tasapainoa kohti pienempää mittakaavaa. Työurakannustimien kehittäminen kustannustehokkaasti edellyttää kohdentamista niihin vaikutuskanaviin, joissa dynaamiset vaikutukset ovat suuria.
Ensimmäinen kustannustehokkuuden periaate on rajakiilojen loiventaminen siellä, missä urakehitys ja osaamispääoman tuotto realisoituvat. Tämä ei tarkoita välttämättä laajaa verotason laskua kaikille, vaan veroasteikon ja veronluonteisten maksujen yhteisvaikutuksen tarkastelua siten, että uralla etenemisen ja tuottavuuden kasvun palkinto ei romahda juuri huipputaitojen ja johtamisvastuun kohdalla. Suomen nykyinen koulutusmalli nojaa mataliin, yhteiskunnallistettuihin koulutuskustannuksiin ja toisaalta korkeaan verokiilaan työuran aikana. Jos tavoitteena on vahvistaa dynaamisia kanavia, joissa osaaminen kumuloituu ja tuottavuus kasvaa uran myötä, koulutuksen rahoituksen ja työuran verotuksen yhteisvaikutus tulee tehdä näkyväksi.
Toinen periaate on efektiivisten rajaverojen tasoittaminen niissä kohdissa, joissa järjestelmä synnyttää jyrkkiä hyppäyksiä kannustimissa. Tällaiset hyppäykset voivat
olla käyttäytymisen kannalta kalliita, vaikka ne eivät näkyisi keskimääräisissä veroasteissa. Yhtenäinen, ennakoitava ja loivasti muuttuva rajaverorakenne on usein
sekä hallinnollisesti että kannustinmielessä tehokkaampi kuin järjestelmä, jossa kannustinongelmat kasaantuvat tietyille uravaiheille.
Kolmanneksi urakannustimia voidaan parantaa myös lisäämällä liikkuvuutta. Jos työpaikan vaihtuminen on instituutioiden vuoksi riskialtista ja raskasta, yksilöt eivät välttämättä ohjaudu tuottavampiin tehtäviin, vaikka heidän nettotulonsa kasvaisivat. Tässä kohtaa kustannustehokkuus tarkoittaa usein sääntöjä ja vakuutusratkaisuja, jotka pienentävät liikkuvuuden riskiä ilman, että sosiaaliturvan vakuutusarvo tai palkkaamisen hyöty yritykselle heikkenee olennaisesti. Tällaiset uudistukset voivat parantaaa lokaatiota ja tuottavuutta jo pienillä finanssipoliittisilla kustannuksilla (Schoefer, 2025).
Neljäs periaate liittyy yritysten skaalautumiseen. Työn verotuksen ja omistajatoiminnan verotuksen suhdetta on arvioitava siten, ettei verojärjestelmä järjestelmällisesti palkitse pienimuotoista omistajatyötä ja tulonmuuntoa enemmän kuin palkkaamiseen perustuvaa kasvua. Vaarana on muuten, että politiikka lisää yrittäjyyttä mutta samalla heikentää yritysten skaalautumista ja työnjaon syvenemistä. Suomessa tämä linkittyy myös kasvuyritysten kannustinjärjestelmiin ja oman pääoman ehtoisiin palkitsemismuotoihin, joissa verokohtelun yksityiskohdat voivat vaikuttaa avainosaajien sitouttamiseen ja kasvun rahoitukseen.
Viidenneksi päätöksenteossa tärkeää ei ole pelkästään se, onko jokin vero haitallinen tai tehokas yksinään, vaan miten sen haitat vertautuvat muihin veroihin (Ropponen, 2026). Julkisen talouden tasapainoa voidaan säätää muuttamalla verotuksen painopistettä: esimerkiksi kiristämällä toista veroa tai vastaavasti sopeuttamalla julkisia menoja. Tässä suhteessa korkeat työn rajaverot näyttäytyvät tehottomina veroina moniin muihin veromuotoihin nähden, vaikka niiden keventäminen ei olisikaan täysin itseään rahoittavaa.
Lopuksi on hyvä todeta, että verotuksen vaikutukset kietoutuvat Suomessa ja Euroopassa laajempiin rakenteellisiin kitkoihin. Schoefer (2025) korostaa, että Euroopan heikompi työmarkkinadynamiikka voi hidastaa tuottavuuden kasvua ja estää luovan tuhon kannalta välttämätöntä resurssien uudelleenkohdentumista. Tämä on erityisen
haitallista niillä alueilla, joilla tuottavuus ja kasvu nojaavat aineettomaan pääomaan, teknologiaan, ICT:n käyttöönottoon ja disruptoiviin innovaatioihin (Schoefer, 2025). Kun tällaiset kitkat yhdistyvät korkeaan työn verokiilaan, lopputulos voi olla vaikutuksia vahvistavaa: korkea verokiila nostaa rekrytoinnin ja kasvun kustannusta, ja matala liikkuvuus heikentää osaamisen allokaatiota ja yritysten kykyä löytää oikeat tekijät oikeisiin tehtäviin.
On myös huomionarvoista, että Pohjoismaiden tulotasa-arvo perustuu huomattavassa määrin markkinatulojen ja palkkojen kompressioon yrityksissä jo ennen veroja ja tulonsiirtoja. Mm. Mogstad ym. (2025) korostavat, että korkea progressio ja palkkakompressio voivat heikentää kannustimia koulutukseen ja uraponnisteluun, vaikkakin kompressiolla voi nähdä myös positiivisia kasvuvaikutuksia. Tämä näkökulma kuitenkin muistuttaa, että jos tavoitteena on huippuosaamisen ja skaalautuvien yritysten vahvistaminen, on tarkasteltava yhdessä sekä vaikutuksia yrityksiin että työntekijöiden kannustimiin. On huomionarvoista, että työn verokiilan ja verorakenteen kokonaisarviointi on välttämätöntä myös osaajien saatavuuden ja työmarkkinoiden kilpailukyvyn näkökulmasta.
Suomeen tulevien kansainvälisesti liikkuvien osaajien – ja vuodesta 2026 alkaen tietyin ehdoin myös paluumuuttajien – palkkatuloon sovelletaan määräaikaisesti kiinteää 25 prosentin lähdeveroa yleisen progressiivisen ansiotuloverotuksen sijaan. Vaikka emme ota tässä raportissa suoraan kantaa lähdeveron tasoon tai rakenteeseen, sen olemassaolo liittyy olennaisesti sekä osaajien (kansainväliseen) liikkuvuuteen (Di Nola ym., 2025) että heidän työpanoksensa synnyttämiin ulkoisvaikutuksiin.
Tässä raportissa olemme tarkastelleet ylimpien rajaverojen sekä verotuottojen välistä yhteyttä. On kuitenkin muistettava, että verotuotot maksimoiva veroaste ei välttämättä
ole sama asia kuin ihmisten hyvinvoinnin maksimoiva veroaste – varsinkin, jos veroaste lasketaan Saezin kaavaa hyödyntäen, jolloin merkittäviä ulkoisvaikutuksia jää tarkastelun ulkopuolelle. Poliittisten mieltymysten takia on siis täysin perusteltua alentaa rajaveroasteita, vaikka se ei välttämättä johtaisi verotuloja maksimoivaan suuntaan. Päinvastoin, mikäli päättäjä painottaa voimakkaasti tulonjaollisia aspekteja, verotuksen kiristäminen voi olla perusteltua, vaikka se johtaisi verotuottojen laskuun. Jälkimmäisen valinnan osalta olemme tosin kriittisiä, kuten raportista käy ilmi.
Kaiken kaikkiaan näkemyksemme on, että korkeimpien rajaverojen keventäminen on edelleen perusteltua/voi edelleen kannattaa. Se tuskin heikentää erityisemmin
verotuottoja – pitkällä aikavälillä vaikutus voi olla jopa myönteinen. Laajemmin havainnot haastavat pohtimaan, kuinka pohjoismaisen mallin elementit yhdistetään jatkossa sellaiseen kannustin- ja dynamiikkarakenteeseen, joka tukee myös aineettoman pääoman kertymistä ja yritysten skaalautumista.
