Tietoa artikkelista

Kirjoittaja: Hannu Savolainen, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus

Avainsanat: kiertotalous, luonnonvarat, kestävä kasvu
Päivämäärä: 28.1.2026

Artikkeli valottaa nykyistä luonnonvarojen käyttöä sekä kiertotalouden tilannetta ja sen edistämistä erityisesti Suomessa. Se tarkastelee kiertotalous-käsitteen taustaa ja sisältöä, kiertotalouden taloudellista merkitystä, kiertotaloushankkeita ja tutkimustuloksia. Se myös nostaa esille, millaiset tekijät estävät tai hidastavat kiertotalouden edistymistä. Esimerkiksi osaavan työvoiman saatavuus voi hidastaa kiertotaloussiirtymää. Muun muassa ohjauskeinoin, lainsäädännöllä, osaamisen kehittämisellä ja yhteisen tilannekuvan luomisella ovat olla ratkaisuja, joilla voidaan vauhdittaa kiertotaloussiirtymää.

Kirjoittajan esittely

Artikkelin on kirjoittanut Akava Worksin toimeksiannosta erikoistutkijat Hannu Savolainen. Hän on kauppatieteiden maisteri (ekonomisti) Oulun yliopistosta ja valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta.

Savolainen keskittyy ympäristölaajennettujen talousmallien ja niihin linkitettyjen ympäristötilinpitojen kehittämiseen ja käyttöön.

1. Johdanto: Kolmoiskriisistä kohti kestävää taloudellista hyvinvointia

Yhteiskunnat ovat tällä hetkellä kasvokkain planeettamme kolmoiskriisin kanssa. Kyseessä on ilmastonmuutoksen, luontokadon ja saastumisen toisiaan vahvistava ja toisiinsa kietoutunut ongelmakimppu. Vaikka jokaisella kriisillä on omat syynsä ja seurauksensa, tärkeä yhteinen nimittäjä on luonnonvarojen käyttö. Yhteiskuntien nykyinen aineenvaihdunta eli lineaaritalouden toimintamalli perustuu luonnonvarojen ottoon, jalostamiseen ja hylkäämiseen varsin suoraviivaisesti ja tehokkaasti.
 
Luonnonvarojen käyttö on globaalisti yli kolminkertaistunut 50 viime vuoden aikana. Vuoteen 2060 mennessä sen ennakoidaan kasvavan edelleen 60 prosenttia, mikä uhkaa estää ponnistelut kolmoiskriisin ratkaisemiseksi ja vaarantaa myös taloudellisen kehityksen sekä ihmisten hyvinvoinnin.[2]
 
Kansainvälisen luonnonvarapaneelin luonnonvarakatsauksen mukaan materiaalisten luonnonvarojen otto ja jalostus aiheuttavat globaaleista kasvihuonekaasuista yli 60 prosenttia, maankäyttöön liittyvästä luontokadosta ja vesiniukkuudesta yli 90 prosenttia ja pienhiukkasiin liittyvistä terveysongelmista yli 40 prosenttia. Ympäristövaikutukset ovat olleet kasvussa, ja nykyisellä polulla jatkaminen kärjistää ongelmia entisestään.
 
Myös suomalaisen yhteiskunnan toimintatapa suhteessa luonnonvarojen ottoon ja käyttöön on kestämätön ja uhkaa vakavasti ympäristösitoumusten saavuttamista. Vaarassa ovat sekä hiilineutraalisuus vuoteen 2035 että luontokadon pysäyttäminen vuoteen 2030 mennessä. Luonnonvarojen oton ja jalostuksen ympäristövaikutukset ovat vastaavia kuin globaalisti (kuvio 1).

Suomi on pieni avotalous, joka nojaa kotimaisten ja tuotujen luonnonvarojen jalostukseen verrattain alhaisen lisäarvon tuotteiksi. Suomesta viedään investointihyödykkeiden eli koneiden ja laitteiden lisäksi myös paljon alhaisemman jalostusasteen tuotteita, ns. bulkkitavaraa. Kulutushyödykkeiden tuotanto ja vienti on vähäistä. Kansainvälisissä vertailuissa maamme on häntäpäässä materiaalituottavuudessa, mutta kärkipäässä luonnonvarojen kulutuksessa henkeä kohden. Lisäksi Suomessa on suuria ongelmia taloudellisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Tuottavuuskehitys laahaa, ja investoinneista on puutetta.

Ratkaisuksi sekä maailman että Suomen edellä kuvattuihin ongelmiin on esitetty kiertotaloutta. Mistä siinä on kyse ja mitä sen edistäminen vaatii?

2. Kiertotalous – keino ja päämäärä

2.1  Mitä kiertotalous tarkoittaa?

Kiertotalous-käsite on viime vuosina lyönyt todella läpi keskustelussa kestävyydestä, strategioissa, yritysten vastuullisuustyössä ja akateemisessa tutkimuksessa. Kiertotalouden tavoitteeksi voidaan määritellä luonnonvaroilla tuotettujen tavaroiden ja palvelujen maksimointi samalla vähentäen sekä otettujen luonnonvarojen että synnytettyjen jätteiden ja päästöjen määrää. Tähän pyritään pitämällä luonnosta otetut materiaalit mahdollisimman kauan tuotanto- ja kulutusjärjestelmän käytössä eri muodoissaan taloudellisen arvon säilyttäen ja ympäristökuormitusta vähentäen (kuvio 2). Kiertotalous nähdään vaihtoehtona lineaaritaloudelle, jossa luonnonvarojen otto, jalostus, käyttö ja hylkääminen on nopeaa ja suoraviivaista. Kiertotalouden saavuttaminen edellyttää systeemisiä muutoksia talouden mikro-, meso- ja makrotasoilla.

Huolimatta kiertotalouden lukuisista määritelmistä[3] yhteinen ja jaettu ymmärrys keskeisestä sisällöstä on toistaiseksi saavuttamatta[4]. Tämä mahdollistaa hyvin monenlaisten toimien sisällyttämisen kiertotalouteen. Riskinä on, että käsitteen epämääräisyys mahdollistaa väärinkäytöksiä, kuten viherpesua.

Kiertotaloudella sekä toimintatapana että käsitteenä on pitkä historia. Toimintatavan historia yltää vuosisatojen, jopa vuosituhansien, päähän ja vaatisi aivan oman artikkelinsa. Käsite on kehittynyt ajan saatossa, ilman selkeää yksittäistä alkuperää. Kiertotalouden akateemiset juuret ovat 1960-luvun ympäristötaloustieteellisessä tutkimuksessa. Parin viimeisimmän vuosikymmenen aikana käsitteen ja käytännön kehittelyssä ovat kunnostautuneet ennen kaikkea toiminnanharjoittajat, yritykset, päätöksentekijät ja konsultit. Kiinan merkitys tässä työssä on ollut huomattava. Kaiken kaikkiaan käsite on kehittynyt hieman eri tavoin kulttuurisissa, yhteiskunnallisissa ja poliittisissa konteksteissa.

Kiertotalous näkyy siis varsin monimuotoisena ilmiönä. Se voi olla keino saavuttaa jokin tavoite, esimerkiksi kestävän kehityksen periaatteet toteuttava yhteiskunta, tai päämäärä itsessään, esimerkiksi lineaarisen ”ota-käytä-hylkää” -mallin korvaava talousjärjestelmä.

2.2 Luonnonvarojen käyttö ja kiertotalous

Kiertotalouden laajempi hahmottaminen edellyttää systeemistä tarkastelutapaa talouden ja luonnon suhteista. Taloudellisten prosessien ytimessä on materiaalin läpivirtaus luonnosta talouden läpi takaisin luontoon jätteinä tai muina päästöinä. Tämä läpivirtaus mahdollistaa erilaisten tavaroiden ja palveluiden tarjonnan, jolla tyydytetään suojan, ravinnon, liikkumisen, itsensä toteuttamisen ja viihtymisen tarpeita. Kuten ekologisen taloustieteen oppi-isä Nicholas Georgescu-Roegen[5] on asian kuvannut, taloudellinen tuotantotoiminta on aina materiaalien laadullista muutosta, jossa väistämättä syntyy jätettä.
 
Keskeistä on materiaalien läpivirtaus ja sen aiheuttama ympäristökuormitus suhteessa taloudelliseen arvonluontiin, saatuihin hyötyihin tai tyydytettyihin tarpeisiin. Onko materiaalien ja niistä valmistetun kiinteän pääoman (esimerkiksi tiet, autot, rakennukset, koneet ja laitteet) käyttö tehokasta vai tuhlailevaa? Edellyttääkö lisääntyvä hyvinvointi yhtä nopeasti tai jopa nopeammin kasvavaa luonnonvarojen hyödyntämistä?
 
Yksittäisen kansantalouden näkökulmasta materiaalien tarjonta koostuu kotimaasta otetuista raaka-aineista ja tuonnista (kuvio 3). Osa materiaaleista sitoutuu vientituotteisiin, osa muuttuu päästöiksi käytön ja polttamisen seurauksena, lyhytikäiset tuotteet ja kertakulutushyödykkeet päätyvät jätteeksi ja suurin osa materiaaleista sitoutuu ja kertyy kiinteän pääoman varantoihin. Jätteiksi päätyvät materiaalivirrat joko poltetaan, läjitetään kaatopaikoille tai hyödynnetään materiaalina. Materiaalihyödyntämisessä jätteet toimivat lisätarjontana joko kierrätyksen tai maantäyttöjen kautta sulkien materiaalikierron.
 
Miten kiertotalouden mukaiset toimenpiteet vaikuttavat materiaalivirtoihin? Usein kiertotaloustoimia luokitellaan ns. 9R-strategioihin[6], jotka kuvaavat hierarkkisesti eli korkeimmasta kiertotalouden asteesta matalimpaan yhdeksän kiertotaloustoimien kokonaisuutta.
 
Viisaampi tuotteiden käyttö ja valmistaminen (R0–R2) sisältää toimet, jotka pyrkivät vähentämään ja tehostamaan tuotteiden valmistusta ja sitä kautta vähentämään luonnonvarojen käyttöä eli kaventamaan materiaalivirtoja[7]. Tärkeä osa on tuotteiden suunnittelu kestäviksi ja korjattaviksi. Kokonaisuus sisältää myös palvelullistumisen, jossa tavaroiden tarjoama toiminto tai toiminnallisuus on korvattavissa palvelulla. Myös jakamistalouden palvelut, kuten autopoolit ja vaatteiden vuokrauspalvelut, kuuluvat tähän luokkaan.
 
Tuotteiden ja niiden osien elinkaaren pidentäminen (R3–R7) toteutuu tuotteiden uudelleenkäytön, korjaamisen, päivittämisen, hylättyjen tuotteiden ja niiden osien hyödyntämisen kautta samassa tai muussa tarkoituksessa. Nämä toimet pyrkivät hidastamaan materiaalikiertoja. Esimerkkinä tästä on Swappie, joka huoltaa ja päivittää käytettyjä älypuhelimia ja myy niitä kuluttajille.
 
Materiaalien hyödyntäminen (R8–R9) on matalimman tason kiertotaloutta ja tähtää materiaalikiertojen sulkemiseen. Siinä materiaalit pyritään joko kierrättämään samalla tai alhaisemmalla laatutasolla tai hyödyntämään energiana polttamalla. Kiertotalous mielletään edelleen hyvin pitkälle juuri kierrättämisenä. Toimien hierarkiassa se on kuitenkin toiseksi matalimmalla tasolla. Paljon siis voi ja täytyy tehdä ennen kuin tuotteisiin sitoutuneet materiaalit päätyvät kierrätykseen.
 
Strategioiden toteuttamisella pyritään pienentämään neitseellisten raaka-aineiden kysyntää suhteessa taloudellisen tuotannon tasoon. Vastaavasti materiaalien oton ja jalostuksen aiheuttamat ympäristövaikutukset vähenisivät. Raaka-aineiden oton absoluuttisiin määriin vaikuttaa kuitenkin talouden mittakaava. Suhteellisessa talouden ja luonnonvarojen oton irtikytkennässä raaka-aineiden tarve kasvaa hitaammin kuin talous. Absoluuttisessa irtikytkennässä raaka-aineiden otto vähenee talouden kasvusta huolimatta. On kuitenkin syytä muistaa, että myös kiertotalouden mukaiset toimet, kuten kierrätys, kuluttavat energiaa ja aiheuttavat ympäristövaikutuksia. Tavoitteena tulee olla nettopositiiviset systeemiset muutokset: kiertotalouden tulisi aiheuttaa vähäisempiä ympäristövaikutuksia kuin nykyisen toimintatavan.

2.3 Kiertotalouden tilanne Suomessa

Missä kiertotalouden edistämisessä mennään Suomessa? Jätteenpoltto ja kierrätyskin sujuvat, mutta missä määrin olemme saavuttaneet kiertotalouden hierarkian korkeampia tasoja? Vilkaistaan ensin taustapeiliin. Suomi on pyrkinyt määrätietoisesti kiertotalouden globaaliksi edelläkävijäksi jo vuosien ajan. Sitran[8] pitkäjänteinen työ on ollut uraauurtavaa. Siitä esimerkkinä on vuonna 2016 julkaistu maailman ensimmäinen kiertotalouden kansallinen tiekartta. Lisäksi Suomessa on valmisteltu ja toimeenpantu useita kiertotaloutta tukevia ohjelmia ja strategioita. Tutkimuslaitokset ja yliopistot ovat kantaneet kortensa kekoon, esimerkkinä voi mainita Suomen ympäristökeskuksen pitkäaikaisen työn kiertotalouden tutkimuksessa.

 
Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen kiertotalouden strategisesta ohjelmasta[9] keväällä 2021. Ohjelmassa todettiin, että ”…ajatusjohtajuudestaan huolimatta Suomi – – on käytännössä vielä kaukana kiertotalouden tavoitteista.” Kiertotalouden osin vakiintumattomilla mittareilla arvioituna Suomi on EU-maiden joukossa häntäpäässä materiaalien kulutuksen ja materiaalien kiertotalousasteen mittareilla. Useat yritykset ja toimijat ovat tehneet kiertotalouden periaatteiden mukaisia muutoksia, mutta kansantalouden tasolla muutosta ei vielä ole näkynyt. On kuitenkin syytä huomata, että kiertotalous etenee jatkuvasti ja seurannassa käytettyjen mittareiden data päivittyy hitaasti.
 
Kiertotalouden strategisessa ohjelmassa asetetaan visio, jonka mukaan vuonna 2035 menestyvän Suomen perustana on hiilineutraali kiertotalousyhteiskunta, ja sen saavuttamisen mittariksi tehtiin ns. luonnonvaralinjaus. Sen mukaan vuoteen 2035 mennessä

1) primääriraaka-aineiden kotimainen kokonaiskulutus ei ylitä vuoden 2015 tasoa,
2) resurssien tuottavuus kaksinkertaistuu vuoden 2015 tilanteesta ja
3) materiaalien kiertotalousaste kaksinkertaistuu vuoden 2015 tilanteesta.
 
Ohjelmassa esitetään 41 toimenpidettä ja suositusta vastuutahoineen kiertotalouden edistämiseksi. Lisäksi siinä linjataan ohjelman toteutuksen ja seurannan järjestämisestä.
 
Kiertotalouden strategisen ohjelman toteuttamiseksi vuosina 2022–2024 luotiin tilannekuvaa luonnonvarojen kulutuksen tilasta ja vaikutuksista ympäristöön ja talouteen ja kiertotalouden edistymisen skenaarioita useiden tutkimuslaitosten (Syke, GTK, Luke, VTT, Aalto-yliopisto ja Tilastokeskus) luotsaamassa työssä[10].
 
Tutkimuksessa tunnistettiin kiertotalouden viisi keskeistä muutosaluetta Suomessa. Muutosalueet sisältävät hyvin yksityiskohtaiselle tasolle meneviä toimenpiteitä avaintoimijoineen ja mittareineen[11].
 
Resurssiviisas rakennettu ympäristö sisältää rakennusten ja rakenteiden paremman hyödyntämisen, pitoaikojen kasvattamisen, purku-, jäte- ja sivuvirtojen käytön sekä korjausrakentamisen suosimisen materiaali-intensiivisen uudisrakentamisen sijasta.
 
Kiertotalouteen perustuvaan teollisuuteen sisältyy muun muassa kestävä tuotesuunnittelu ja resurssitehokkuutta edistävät liiketoimintaratkaisut, kuten tuotteiden uudelleenkäyttö ja -valmistus, tehdaskunnostukset, kierrätysraaka-aineiden ja sivuvirtojen käytöt sekä palvelu- ja datapohjaiset liiketoimintamallit. Kestävä kulutus ja liiketoiminta pyrkii lisäämään kiertotaloustuotteita ja kiertotalouspalveluita markkinoilla sekä kehittämään uusien tavaratuotteiden sijasta kiertotalouden palveluja kuluttajille. Materiaalitehokas energiajärjestelmä palvelee kiertotalouden edistymistä laajasti tarjoten puhdasta energiaa ja fossiilivapaita energiankantajia, kuten vihreä vety ja keskittyy energiantuotannon materiaali- ja energiatehokkuuden kasvattamiseen. Uudistava ruokajärjestelmä tukee kiertotaloutta sekä biologisissa että teknisissä materiaalikierroissa vähentäen hävikkiä, hyödyntäen sivuvirtoja sekä elvyttäen ja ylläpitäen ekosysteemejä ja maaperää uusilla viljelytavoilla.
 
Kiertotalouden skenaariotyö laajoine sidosryhmätyöskentelyinen loi pohjan myös kiertotalouden green dealin[12] toteuttamiselle. Se on vapaaehtoinen strateginen sitoumus, jonka osallistujat sitoutuvat vähentämään luonnonvarojen käyttöä ja asettamaan vaikuttavia tavoitteita ja tekemään toimia, jotka edistävät vähähiilistä kiertotaloutta. Kiertotalouden green deal on tarkoitettu yrityksille, toimialajärjestöille, kunnille ja maakunnille. Ensimmäiset sitoutujat julkistettiin syyskuussa 2024.
 
Vapaaehtoisten sitoumusten rinnalla kiertotalouden edellytyksiä vahvistetaan myös lainsäädännön keinoin. Uuden kiertotalouslain[13] valmistelu käynnistyi elokuussa 2024 osana pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman toimeenpanoa, ja lain on tarkoitus korvata nykyinen jätelaki. Valmistelussa painopistettä siirretään jätehuollosta tuotteiden koko elinkaaren huomioimiseen, kiertotalousmarkkinoiden kehittämiseen ja uusioraaka‑aineiden käytön lisäämiseen. Tavoitteena on selkeyttää sääntelyä, keventää hallinnollista taakkaa ja luoda ennustettava toimintaympäristö kiertotalouden toimijoille. Lainvalmistelutyö päättyy vuoden 2025 aikana.
 
Kiertotalouden edistämisen solmukohdaksi on perustettu verkosto Kiertotalous-Suomi[14]. Se on yksi kansallisen kiertotalousohjelman toimenpiteistä. Kiertotalous-Suomen tavoitteena on tukea eri tahojen kiertotaloustyötä ja helpottaa toimijoiden tiedonsaantia, verkostoitumista ja yhdessä tekemistä. Myös yrityksille kansainvälistymis- ja rahoituspalveluita tarjoava Business Finland on perustanut Kiertotalous ja nollahukka -mission[15] edistämään suomalaisten kiertotalouden liiketoimintamallien ja ratkaisujen kehittämistä sekä käyttöönottoa. Liike-elämän, tutkimuksen ja päätöksenteon kiertotaloustoimijoita on koonnut yhteen myös syyskuussa 2025 perustettu Circular Economy Coalition[16]. Koalition tavoitteena on vauhdittaa siirtymää kehittyneisiin kiertotalouden liiketoimintamalleihin ja nostaa Suomi globaaliksi edelläkävijäksi, joka muuttaa resurssihaasteet taloudellisiksi mahdollisuuksiksi.

3. Kiertotalouden taloudelliset vaikutukset

3.1 Kiertotalous merkitsee systeemistä muutosta

Siirtyminen kiertotalouteen edellyttää kokonaisvaltaista muutosta talousjärjestelmässä. Siksi systeeminäkökulma on keskeinen talouden ja ympäristön, mutta myös talouden eri osa-alueiden välisten kytkentöjen tunnistamiseksi ja huomioimiseksi.
 
Siirtymä lineaaritaloudesta kiertotalouteen edellyttää samanaikaisia toimenpiteitä eri puolilla talousjärjestelmää ja yhteiskuntaa. Muutoksia tarvitaan tuotteiden[17] tarjonnassa ja kysynnässä. Kysyntä muodostuu yritysten panoskäytöstä ja loppukäytöstä, johon sisältyvät yksityinen ja julkinen kulutus, investoinnit ja vienti.
 
Muutosten edellytyksenä ovat taloudellisesti kannattavat ”business caset” eli liiketoimintaesimerkit. Tuotantoprosessien kehittäminen, tuotantopanosten muutos ja uusien tuotteiden tuominen markkinoille ovat mahdollisia vain sellaisessa tilanteessa, jossa kysyntää on olemassa ja toimintatavan muutos tuottaa pitkällä aikavälillä paremman tuloksen kuin vanhassa pitäytyminen. Esimerkiksi rakennusosien uudelleenkäyttö on mahdollista vain, jos osille on kysyntää markkinoilla. Vastaavasti kysyntää voi syntyä vain, jos tiedossa on tarjontaa. Kyse on perinteisestä muna-kana-ongelmasta. Muutosta edistävät erilaiset julkisen vallan ohjauskeinot, sääntely ja kannustimet, jotka auttavat kysynnän ja tarjonnan syntymisessä ja kohtaamisessa.
 
Muutosten systeeminen luonne näkyy myös siinä, että kiertotalous tuottaa sekä suoria vaikutuksia yrityksissä ja toimialoilla että välillisiä vaikutuksia muilla toimialoilla ja koko kansantalouden tasolla. Esimerkiksi metsäteollisuudessa puuraaka-aineen laajempi materiaalihyödyntäminen muuttaa tehtaiden materiaali- ja energiavirtoja, mikä heijastuu edelleen energiankysynnän kautta energiasektorille ja monille muille tuotantopanoksia tarjoaville toimialoille. Epäsuorat vaikutukset ja heijastevaikutukset (rebound) talouden, työllisyyden ja ympäristön suhteen eivät pääse yllättämään systeemitarkastelussa yhtä helposti kuin suppeammassa, esimerkiksi tiettyyn toimialaan rajautuvassa, tarkastelussa.
 
Systeeminen muutos tarkoittaa voimavarojen ja resurssien siirtymistä toimialoilta ja talouden sektoreilta toisille. Se taas merkitsee, että muutoksessa on voittajia ja häviäjiä. Näin on jatkossa sekä kansainvälisesti että yksittäisissä kansantalouksissa. Kiertotalous sisältää siis erilaisia kompromisseja tai vaihtokauppoja (trade-off), sekä talousjärjestelmän sisällä että talouden ja ympäristön välillä. Muutoksessa on mahdollisuus myös kaikki-voittavat-tilanteisiin eli talouden ja ympäristön yhtäaikaiseen myönteiseen kehitykseen.
 
Kiertotalouden systeemisyys näkyy myös sen tuottamassa resilienssissä ja strategisessa autonomiassa. Materiaalikiertojen vahvistuessa ja hiljalleen sulkeutuessa tuontiriippuvuus sekä Suomen että EU:n tasolla voi vähentyä esimerkiksi kriittisten raaka-aineiden[18] suhteen. Globaalien tuotantoketjujen häiriöt ja mahdolliset kauppasodat vaikuttavat kiertotalousyhteiskunnassa yritysten ja kuluttajien arkeen todennäköisesti vähemmän kuin nykyjärjestelmässä.
 
Mikä on edellä kuvattujen kiertotalouden mukaisten toimien taloudellinen logiikka? Esimerkiksi materiaalitehostuminen merkitsee yrityksissä sitä, että aiemman tasoinen liikevaihto pystytään tuottamaan aiempaa vähäisemmillä tuotantopanoksilla. Tällöin yritys tai toimiala tuottaa aiempaa suuremman voiton tai arvonlisäyksen. Usein tällainen tehostuminen edellyttää uutta tapaa toimia, investointia tehokkaampaan tuotantolinjaan tai -laitokseen tai tuotesuunnittelua. Vastaavasti aikaisemmin hyödyntämättä jääneet jätteet tai sivuvirrat voivat olla jatkossa kauppatavaraa, jolle löytyy markkinat. Esimerkiksi Yaran Siilinjärven tehtaan kaivoksen sivukiviä on ryhdytty hyödyntämään kunnan maarakentamisessa ja fosforin valmistuksen sivutuotteena syntyvää kipsiä vesiensuojelussa.
 
Olemassa olevien rakennusten, ajoneuvojen, koneiden ja laitteiden tehokkaampi käyttö yrityksissä ja kotitalouksissa on toinen esimerkki materiaalitehokkuudesta ja kiertotalouden hierarkian korkean tason toimista. Käyttöastetta nostamalla voidaan tyydyttää erilaisia tarpeita vähäisemmillä lisäpanoksilla ja ennen kaikkea vähäisemmällä luonnonvarojen otolla. Omistamisen vaihtoehdoksi nousee silloin vuokraaminen, leasing ja jakaminen, jotka voivat tapahtua sekä yritysten tuottamien alustojen että vertaisverkkojen avulla.
 
Kiertotalous edellyttää myös investointeja sekä henkiseen että fyysiseen pääomaan. Innovaatiot tuotantoteknologiassa, tuotesuunnittelussa, liiketoimintamalleissa eivät tapahdu itsestään. Aikaisempaa tehokkaammat tehtaat ja kiertotalouden edellyttämät aivan uudenlaiset laitokset vaativat rahaa ja rakentamista. Mikä voisi olla näiden investointien tuotto? Tutkimuskirjallisuus on aiheesta yllättävän vähäistä.

3.2 Kiertotalouden taloudelliset hyödyt Suomessa

 
Kiertotaloussiirtymän kaltaisen systeemisen muutoksen talous- ja muita vaikutuksia voidaan tutkia joko ennakolta tai taustapeiliin katsoen. Jälkimmäisessä tapauksessa pyritään erittelemään toiminnan ja sääntelyn muutosten vaikutuksia kaikesta muusta samanaikaisesti tapahtuneesta. Ensimmäisessä tapauksessa tavoitteena on arvioida, millaisia vaikutuksia muutoksilla voisi olla ja millaista sääntelyä muutos edellyttää. Tällaiseen ennakointiin liittyy myös ns. backcasting-menetelmä, jossa lähtökohdaksi otetaan jokin tulevaisuuden tavoiteltava tila ja sitten pyritään määrittelemään, millaisia päätöksiä on tehtävä sen saavuttamiseksi.
 
Koska kiertotalouden edistäminen on vielä varsin tuore ilmiö sekä keinona että päämääränä, vaikutusarviointi on keskittynyt ”entä, jos” -tyyppisiin skenaariotarkasteluihin ja potentiaalien haarukointiin. Viime vuosina on julkaistu useita kansainvälisiä tarkasteluja kiertotalouden mahdollisuuksista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä[19], mutta taloudellisten vaikutusten kattavat arviot ovat olleet vähäisempiä[20]. Suomea koskien on tehty sekä joitakin toimialoja[21] sisältäviä että koko kansantaloutta[22] tarkastelevia arvioita talous- ja työllisyysvaikutuksista. Vaikutukset on arvioitu positiivisiksi, mutta niiden suuruusluokkaan ovat vaikuttaneet käytetty mallinnustapa, arvioitujen toimien määrä ja laajuus sekä tarkasteltujen toimialojen lukumäärä.
 
Tuoreimmat koko kansantaloutta koskevat vaikutusarvioinnit on tehnyt Savolainen ym.[23]. Tutkimuslaitosten ja sidosryhmien yhteisessä skenaariotyössä tunnistettiin viidellä muutosalueella (ks. luku 2.3) yhteensä yli 40 kiertotaloustoimenpidettä kansantalouden tason kasvupotentiaaleineen. Vuoteen 2035 ulottuvassa mallinnuksessa monipuolisia kiertotaloustoimia sisältänyttä kiertotalousskenaariota ja voimakkaampia päästövähennyksiä sisältänyttä hiilineutraalisuusskenaariota verrattiin perusskenaarion.
 
Tavoitteena oli tarkastella, millaisin toimin olisi mahdollista saavuttaa kiertotalouden strategisessa ohjelmassa asetetut luonnonvarojen käyttöä koskevat tavoitteet. Tutkittujen kiertotaloustoimien lista ei ollut tyhjentävä kuvaus kaikista mahdollisista toimista, vaan edusti kokonaisuutta, jonka saavuttamista asiantuntijat ja sidosryhmät pitivät mahdollisena vuoteen 2035 mennessä erilaiset esteet huomioiden. Näin ollen kiertotalouden potentiaali voisi olla Suomessa arvioitua suurempikin. Tulokset sisältävät kiertotaloustoimien suorat ja epäsuorat vaikutukset kansantaloudessa.
 
Keskeinen havainto oli, että kiertotaloustoimien seurauksena bruttokansantuote kasvoi 1,3–1,6 % verrattuna perusskenaarioon ja työn tuottavuus vahvistui. Talous muuttui palveluvetoisemmaksi, mikä heijastui muun muassa työvoiman kohdentumiseen taloudessa sekä supisti pääoman osuutta bruttokansantuotteen muodostuksessa luoden tilaa kulutukselle. Lisäksi tuonnin merkitys pieneni materiaalitehokkuuden paranemisen ja kotimaisen energian osuuden kasvun ansiosta. Taloudellista hyvinvointia kuvaavat nettokansantulo ja yksiköllinen kulutus kasvoivat jopa hiukan BKT:tä nopeammin. Kiertotaloustoimien seurauksena myös julkisyhteisöjen nettoluotonotto pieneni vajaan prosenttiyksikön verran vahvistaen julkista taloutta.

Kiertotaloustoimenpiteet kasvattivat arvonlisäystä prosentuaalisesti eniten metsäteollisuudessa ja tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa, mutta myös metalliteollisuudessa, sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa sekä muussa valmistuksessa. Energia-, vesi- ja jätehuollon toimialaryhmän arvonlisäys kasvoi selvästi materiaalien kierrätyksen lisääntyessä.

Materiaalitehokkuuden paraneminen heijastui tiettyjen toimialojen tuotantomääriin ja arvonlisän kehitykseen negatiivisesti. Esimerkiksi tavaraliikenteen palvelujen kysyntä pieneni. Myös rakentamisen ja rakennusaineteollisuuden osuus koko talouden arvonlisästä hiukan supistui. Rakentaminen on tiiviisti kytköksissä investointeihin, joiden osuus BKT:sta supistui kiertotaloustoimien takia.
 
Kiertotalouden nopeuttama palveluvaltaistuminen vaikutti työvoiman kohdentumiseen taloudessa. Työllisistä yhä suurempi joukko sijoittui palvelutoimialoille jo perusskenaariossa, ja määrä kasvoi entisestään kiertotalous- ja hiilineutraalisuusskenaarioissa. Palveluita kasvatti muun muassa korjaus- ja vuokrauspalveluiden ja kaupan palveluiden kysynnän kasvu tuotteiden käyttöajan pidentyessä ja jakamistalouden yleistyessä. Rakennusten pitoajan pidentäminen ja korjausrakentamisen osuuden kasvu puolestaan vähensivät toimialojen tuotantoa ja sitä kautta työllisyyttä verrattuna perusskenaarioon. Kiertotalousskenaariossa työllisten osuus jalostuksessa kasvoi hieman ja alkutuotannossa pieneni verrattuna perusskenaarioon.
 
Työn tuottavuuden[24] keskimääräinen vuosikasvu oli 1,2–1,3 prosenttia. Kiertotaloustoimenpiteiden seurauksena työn tuottavuus kasvoi miltei kaikilla toimialoilla. Kun energia- ja materiaalitehostuminen kasvatti arvonlisäystä, myös työn tuottavuus kasvoi.

 
3.3 Vaikutukset materiaalivirtoihin ja ympäristökuormitukseen

 
Skenaariotyön[25] tulosten mukaan kiertotalous- ja hiilineutraalisuusskenaarioissa Suomen raaka-aineiden kulutus (RMC) vuonna 2035 oli matalampi kuin vuonna 2015, ja materiaalien kiertotalousaste kaksinkertaistui vuodesta 2015. Toisaalta Suomen raaka-aineiden kulutus asukasta kohden säilyi kansainvälisesti vertailtuna erittäin korkealla tasolla ja resurssituottavuudessa jäätiin selvästi sekä tavoitteesta, eli sen kaksinkertaistamisesta, että EU-maiden viimeaikaisesta keskiarvosta.
 
Puhdas energiasiirtymä vähensi Suomen kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi jo perusskenaariossa ja voimakkaammat kiertotaloustoimet edistivät päästöjen laskua ja vahvistivat nieluja. Kiertotalous vähensi myös happamoittavia päästöjä ja pienhiukkasia perusskenaarioon verrattuna. Kiertotalous- ja hiilineutraalisuus­skenaarioissa kasvihuonekaasupäästöt pienenivät ja nielut vahvistuvat edelleen, mutta vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitetta ei vielä saavutettu mallinnuksessa käytetyillä oletuksilla.
 
Muutokset luontokadossa olivat pieniä, mutta oikeansuuntaisia: kiertotaloustoimenpiteet eivät ainakaan heikentäneet luonnon monimuotoisuutta. Metsätalous dominoi maankäyttöön perustuvaa luontokatoindikaattoria, jolloin kiertotaloustoimenpiteiden vaikutukset näyttäytyivät vähäisinä.

Laajan skenaarioanalyysin keskeinen havainto oli, että siirtymä hiilineutraaliin kiertotalousyhteiskuntaan voisi olla toteutettavissa taloutta heikentämättä ja ympäristövaikutuksia hilliten (kuvio 4). Kiertotalouden strategisen ohjelman tavoite luonnonvarojen käytön kasvun pysäyttämiseksi on mahdollista saavuttaa, jos kiertotaloustoimia otetaan kotimaassa laajasti käyttöön rakentamisessa, teollisuudessa, kulutuksessa, energiasektorilla ja ruokajärjestelmässä. Raaka-aineiden kulutuksen kääntäminen selvään laskuun edellyttää muutoksia etenkin rakentamisessa, mikä on haasteellista muuttoliikkeen kohdistuessa jatkossakin voimakkaasti kasvukeskuksiin.

4. Esteet ja edistämistoimet

Vaikka kiertotaloutta on tärkeää lähestyä systeeminäkökulmasta ja vaikutuksia arvioida myös koko kansantalouden tasolla, rakentuu kiertotalous lukuisista toimenpiteistä ja toimintatavan muutoksista kotitalouksissa, yrityksissä, organisaatioissa ja sääntely-ympäristössä. Tutkimuksissa ja selvityksissä on tunnistettu lukuisia pullonkauloja, jotka hidastavat kiertotalouden etenemistä. Onneksi vastaavasti myös monenlaisia ratkaisuja on hahmotettu edistymisen ongelmiin.

 
4.1 Kiertotalouden tiellä on monta kuoppaa ja kiveä…

 
Yksi tärkeimpiä esteitä kiertotalouden edistymisessä on se, että nykyinen toimintatapa on usein yritysten näkökulmasta taloudellisesti kannattavampaa kuin kiertotalouden periaatteiden mukainen toimintatapa. Ongelmaksi nousee tällöin se, ettei yritysten toiminnan negatiivisia ulkoisvaikutuksia, esimerkiksi kaivosten vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ole tuotu näkyväksi tai sisällytetty hintoihin. Olemme siis ympäristötaloustieteestä tutun ongelman äärellä. Emme kuitenkaan voi sivuuttaa jo aiemmin mainittua kriteeriä: onko kiertotalous yrityksille taloudellisesti kannattavaa ja hyödyllistä lyhyellä tai pidemmällä aikajänteellä?
 
Kiertotalous tarvitsee TKI-rahoitusta ja investointeja. Edellä kuvattuihin kiertotalous- ja hiilineutraalisuustavoitteisiin pääseminen edellyttää rahoitusta teknologiainvestointeihin ja uusien toimintamallien käyttöönottoon. Suotuisa ja ennakoitava investointiympäristö on edellytys toimintatapojen muuttamiselle. Epävarmuus poliittisista linjauksista ja sääntelystä ei tue siirtymää.
 
Laajemmin tarkasteltuna kiertotaloustoimia edistävän lainsäädännön heikkous, epäselvät määritelmät ja standardit ja lupakäytännöt hidastavat muutoksen toteutumista. Usealla toimialalla fokus on ilmastotoimien edistämisessä, mikä on seurausta kiristyneistä ilmastokriteereistä ja -sääntelystä. Onko toiminnanharjoittajilla ja organisaatioilla ilmastokysymysten rinnalla tilaa uudelle näkökulmalle eli kiertotaloudelle?
 
Myös epävarmuus osaavan työvoiman saatavuudesta hidastaa kiertotaloussiirtymää. Kiertotalous sekä muuttaa työvoiman kysyntää toimialojen välillä että osaamisprofiilia kaikkialla taloudessa. Esimerkiksi kotitalouksien kulutushyödykkeiden korjauttamisen huomattava kasvu lisäisi korjauspalveluiden ja huollon ja korjaamisen ammattilaisten kysyntää[26]. On kuitenkin epätodennäköistä, että tällaiseen kysyntään pystyttäisiin lyhyellä aikavälillä vastaamaan.
 
Yhtenä keskeisenä tekijänä kiertotalouden hitaalle toteutumiselle on eri tavoin ilmenevä tiedonpuute. Ensinnäkin Suomessa on puutteellinen tilannekuva nykyisistä materiaalivirroista ja kiertotalouden edistymisestä. Jos mittaaminen on heikolla tolalla, kiertotaloussiirtymän johtaminen on hyvin vaikeaa. Toiseksi kiertotalousaloitteiden onnistumisen keskeinen rajoite on tiedonvaihdon ja koordinaation puutteellisuus eri osapuolten ja sidosryhmien välillä, mistä seuraa esimerkiksi materiaalivirtojen kohtaanto-ongelmia ja kiertojen katkeamista.[27] Kolmanneksi, sivu- ja jätevirtoihin ja erilaisiin EEJ-tuotteisiin (Ei enää jätettä) liittyy epävarmuutta ja asymmetristä informaatiota. Epävarmuus koskee materiaalierien sisältöä ja laatuja (esim. haitta-aineet), tarjonnan aikataulua ja kysynnän aikataulua. Yleensä neitseellisten raaka-aineiden osalta tällaiset epävarmuudet on pystytty ratkaisemaan. Neljänneksi sekä yritysten että kuluttajien tietämys kiertotaloudesta on edelleen puutteellista[28]. Kiertotalousbarometrin mukaan kiertotalous-käsite on kyllä tuttu, mutta kotitaloudet hahmottavat sen pääosin kierrättämisenä ja yrityksissä konkreettiset toimet ovat verrattain vähäisiä. Viidenneksi Suomesta puuttuu selkeä kuva siitä, mitkä ja mihin kohdistuvat kiertotaloustoimenpiteet ovat vaikuttavimpia ja kustannustehokkaimpia. Tätä tietopuutetta tulisi paikata tutkimuksen avulla.

 
4.2 …siksi ohjauskeinoja ja muita ratkaisuja tarvitaan

Kiertotaloudessa on tunnistettu lukuisia ohjauskeinoja, jotka vastaavat edellä kuvattuihin ongelmiin[29]. Monet niistä ovat tuttuja muusta ympäristösääntelystä, kuten ilmastonmuutoksen hillinnästä. Yleisesti ottaen tarvitaan ohjauskeinoja, jotka kohdistuvat sekä tarjontaan että kysyntään. Kotitalouksien on mahdollista ostaa ja käyttää vain tarjolla olevia tuotteita ja palveluita. Samanaikaisesti tarvitaan kysyntää, jotta on järkevää tuottaa kiertotaloustuotteita ja -palveluita.
 
Taloudellisella ohjauksella pyritään käyttäytymisen muutokseen esimerkiksi muuttamalla suhteellisia hintoja. Neitseelliset raaka-aineet ovat liian halpoja suhteessa uusioraaka-aineisiin, mihin voidaan vaikuttaa vaikkapa maa-ainesten oton maksuilla tai veroilla. Vastaavasti korjauspalveluiden hinta on liian kallis suhteessa uusien tuotteiden hankkimiseen. Tätä epäsuhtaa voidaan helpottaa esimerkiksi arvonlisäverokantoja muuttamalla. Myös jätteiden polttoon voidaan vaikuttaa veroilla lajittelun ja materiaalihyödyntämisen lisäämiseksi.
 
Taloudellisten ohjauskeinojen rinnalla voidaan käyttää kieltoja, pakkoja ja kiintiöitä. Esimerkiksi uusioraaka-aineiden kysyntää voitaisiin kasvattaa asettamalla eräänlainen ”sekoitevelvoite”: tiettyjen tuotteiden valmistuksessa tulisi tällöin käyttää tietty määrä uusiomateriaaleja neitseellisten raaka-aineiden rinnalla. Tämä auttaisi ratkaisemaan materiaalihyödyntämiseen liittyvää muna-kana-ongelmaa. Neitseellisten raaka-aineiden korvaamisessa auttaa myös ns. ei-enää-jätettä-sääntely. Siinä erilaisille materiaaleille linjataan kriteerit, joiden perusteella jätteeksi luokiteltu materiaali lakkaa olemasta jätettä ja palautuu hyödynnettäväksi ”tavanomaisena” materiaalina. EEJ-sääntelyssä olisi tarpeen myös EU-tason harmonisointi, koska kiertotalouden edistyminen edellyttää myös valtioiden rajojen ylittämistä eri materiaalivirroissa.
 
Kiertotalouden tieto- ja datapuutteisiin on vastattava pitkäjänteisellä ja laaja-alaisella työllä. Nykyiset tiedontuotannon rakenteet on suunniteltu toisenlaisia tarpeita varten. Niiden valjastaminen palvelemaan yhteiskunnan muutostarpeita ei ole yksinkertaista. Vaikka yritysten raportointivelvollisuuksien lisäämisessä täytyy olla maltillinen, on selvää, että juuri toiminnanharjoittajilla on keskeistä kiertotalouden ruohonjuuritason dataa. Se on saatava suunnittelun ja seurannan käyttöön. Esimerkiksi maanrakentamisessa nykyistä kattavampi massakoordinaatio on tarpeen, ja sen toteutus edellyttää todennäköisesti julkista toimijaa. 
 
Tietopuutteisiin pystytään vastaamaan myös tutkimuksella, verkostomaisella tiedonjakamisella ja tiedontuotannon ja toteuttamisen koordinaatiolla. Tässä esimerkiksi Kiertotalous-Suomi ja Business Finland ovat tehneet hyvää työtä. Yritysten vapaaehtoisia sitoumuksia tukemalla kiertotalouden green dealin kautta valtio pyrkii edistämään kiertotaloutta eri toimialoilla.
 
Kiertotaloudessa pitäisi löytää sopiva näkökulma eri toimijoille sekä alueellisesti että toimialoittain. Myös yritysten koko on tärkeää huomioida. Sama strategia ei kaikille sovi eikä sen tarvitsekaan. Kiertotalouden laaja-alaisuus ja jopa ”epämääräisyys” voi tästä vinkkelistä olla vahvuus, sillä eri toimijoille on löydettävissä ja räätälöitävissä sopivat toimet, kunhan ne edistävät kiertotalouden tavoitteita. Suomen maakuntien erot luonnonvarojen otossa ja jalostuksessa ovat huomattavat.[30] Tästä seuraa, että myös potentiaaliset kiertotaloustoimet ja erilaiset kiertotalouden tuomat mahdollisuudet vaihtelevat suuresti alueittain. Esimerkiksi jakamistalous onnistuu paremmin kaupungeissa kuin harvaan asutulla maaseudulla.
 
Tarvittavan työvoiman kouluttaminen ja nykyisten työntekijöiden kiertotalousosaamisen kehittäminen edellyttävät kattavaa toimintaohjelmaa. Kiertotalouden eteneminen heijastunee työmarkkinoihin, kuten muut vastaavat muutokset (esim. tekoälyn käytön yleistyminen): joitakin vanhoja työpaikkoja häviää, joitakin uusia syntyy, mutta ennen kaikkea nykyisenkaltaisissa ammateissa vaaditaan entistä enemmän ymmärrystä kiertotalouden strategioista. Kiertotalous-Suomi on antanut konkreettisia suosituksia kiertotalousosaamisen vahvistamiseksi.[31] Korkeakoulujen pitäisi ottaa kiertotalous osaksi strategioitaan ja vahvistaa sitä tutkinnoissaan ja opetuksessaan. Täydennyskoulutuksen avulla uutta osaamista saataisiin nopeasti työelämän käyttöön. Tämä edellyttäisi rahoituksen turvaamista sekä vahvempaa yhteistyötä korkeakoulujen, oppilaitosten, toimialaliittojen ja ammattiliittojen kesken. Koska julkisen sektorin rahoitusnäkymät ovat heikot, tarvitaan myös yritysten aloitteellisuutta.
 
Odotettavissa on, että erilaisten kiertotalousratkaisujen kysyntä tulee kasvamaan kansainvälisesti. Suomalaisten yritysten pääsy osaksi näitä markkinoita mahdollistaisi suuren kasvupotentiaalin tulevaisuudessa. Suomen kotimarkkinat ovat liian pienet toiminnan skaalaamiseen, mutta ne voivat kuitenkin toimia tärkeänä kehitysalustana uusille tuotteille. Julkisilla hankinnoilla on vahvistettava kiertotalouden edistymistä Suomessa. Tällöin julkisten hankintojen aiheuttama paine ympäristölle vähenee ja yritykset voivat kehittää uusia tapoja edistää kiertotaloutta. Näitä ratkaisuja voidaan sitten skaalata globaaleille markkinoille.
 
Digitalisaation mahdollisuuksia kiertotaloudessa on tunnistettu, mutta käyttöönotto on vasta alkuvaiheessa. Data, tietojärjestelmät ja tekoäly tarjoavat lukuisia mahdollisuuksia parantaa resurssitehokkuutta parantamiseen ja johtaa kiertotaloutta. Esimerkiksi materiaalivirtojen tarjonnan ja kysynnän ajoittamiseen ja tiedonjakamiseen tarvitaan tehokkaita digitaalisia ratkaisuja. Tulevaisuudessa digitaaliset tuotepassit, rakennusten koostumusrekisterit ja materiaalien jäljitettävyys helpottavat uudelleenkäyttöä ja kierrättämistä. Nykyisten tavaroiden ja kiinteän pääoman osalta ollaan siirtymävaiheessa, jossa edes kierrätysmateriaalien tarjoajilla ei välttämättä ole tarkkaa koostumustietoa. Digitaaliset ratkaisut, sovellukset ja alustat voivat mahdollistaa korjauttamisen, vuokraamisen ja jakamisen nykyistä helpommin. Tekoälyä ja robotiikkaa voidaan hyödyntää esimerkiksi erilaisten materiaalivirtojen tunnistuksessa ja optimoinnissa.
 
Lopuksi on syytä mainita Euroopan unioni, jolla on ollut ja on jatkossakin keskeinen merkitys kiertotalouden edistämisessä jäsenmaissa ja globaalisti. Nykyisen komission keskeinen lainsäädäntöhanke on EU:n kiertotalouslaki (Circular Economy Act), jonka valmistelu on käynnissä ja jonka on tarkoitus tulla hyväksyttäväksi vuonna 2026. Lain tavoitteena on luoda toimivat sisämarkkinat kierrätysmateriaaleille, poistaa rajat ylittävän liikkuvuuden esteitä sekä parantaa kierrätettyjen ja neitseellisten materiaalien välistä kilpailuasetelmaa. Hanke rakentuu aiempien kiertotalouden toimintasuunnitelmien pohjalle ja tähtää kiertotaloustoimien parempaan harmonisointiin sekä kiertotalouden roolin vahvistamiseen osana EU:n teollisuus‑ ja kilpailukykystrategiaa.
 
EU on jo ottanut käyttöön useita merkittäviä kiertotaloutta edistäviä säädöksiä. Kestävien tuotteiden ekosuunnitteluasetus (ESPR) tuli voimaan heinäkuussa 2024 ja luo puitteet tuotteiden kestävyyttä, korjattavuutta, kierrätettävyyttä ja ympäristövaikutuksia koskeville vaatimuksille koko elinkaaren ajalta. Oikeus korjaukseen ‑direktiivi hyväksyttiin vuonna 2024 ja jäsenvaltioiden on pantava se täytäntöön vuoteen 2026 mennessä, mikä vahvistaa kuluttajien oikeuksia tuotteiden korjauttamiseen ja pidentää tuotteiden käyttöikää. Lisäksi EU:n akkuasetus on jo voimassa, ja siihen sisältyvä digitaalinen akkupassi tulee pakolliseksi sähköajoneuvojen ja teollisten akkujen osalta helmikuusta 2027 alkaen, parantaen akkujen kestävyyttä, jäljitettävyyttä ja kierrätettävyyttä. Lisäksi kiertotaloutta edistävät muun muassa vihreitä väittämiä koskeva sääntely, uusi pakkaus‑ ja pakkausjäteasetus, joka tuli voimaan vuonna 2025 ja alkaa soveltua pääosin vuonna 2026, sekä EU:n laajentuvat jätteiden vähentämis‑ ja kierrätystavoitteet.
 
EU:n kunnianhimon taso kiertotalouden edistämisessä on edelleen korkea, mutta sitä haastavat samanaikaiset pyrkimykset sääntelyn yksinkertaistamiseen ja keventämiseen osana kilpailukyvyn vahvistamista. Tästä huolimatta kiertotalous on säilynyt keskeisenä osana EU:n vihreää siirtymää, teollisuuspolitiikkaa ja strategista resilienssiä koskevaa kokonaisuutta.

 
5. Minne menet, kiertotalous?

 
Kiertotaloussiirtymän tarve kumpuaa pyrkimyksestä ratkaista vakavia ja kiireellisiä ympäristöongelmia. Samaan aikaan se avaa oven tuotannon ja kulutuksen muutokselle, joka voi elvyttää esimerkiksi Suomen taloutta. On kuitenkin oleellista selvittää, millä edellytyksillä kiertotalous voi lunastaa sekä talouteen että ympäristöön liittyvät odotukset. Samanaikaisesti pitää huomioida myös muutoksen sosiaalinen ulottuvuus ja oikeudenmukaisen siirtymän periaatteet.
 
Kaikki kiertotalous tai kiertotaloudeksi verhottu ei ole taloudellisesti kannattavaa tai ympäristölle hyödyllistä. Tarvitsemme kriittistä analyysiä kustannustehokkuudesta ja kiertotaloustoimenpiteiden kohdistamisesta. Päättäjien on tärkeää tiedostaa polkuriippuvuus, jota kiertotaloussiirtymä noudattaa. Nyt tehdyt tai tekemättömät päätökset realisoituvat toiminnaksi vähitellen yritysten ja kotitalouksien päätösten myötä. Uudet investoinnit tai käyttäytymisen muutokset ottavat aikansa, mutta niiden vaikutus kestää vielä huomattavasti pidempään.
 
Kirjoittaja haluaa kiittää Petrus Kauttoa ja Elina Sojosta arvokkaista kommenteista.

 
Lähteet

 
Berninger, Kati; Savolainen, Hannu ym. 2024. Tavaroiden korjauspalveluiden laajentamisen potentiaali, hyödyt ja ohjauskeinot: REPAIRED-hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:22. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-148-3.
 
Bocken, Nancy M. P., Ingrid de Pauw, Conny Bakker, ja Bram van der Grinten. 2016. Product design and business model strategies for a circular economy. Journal of Industrial and Production Engineering 33 (5): 308–20. https://doi.org/10.1080/21681015.2016.1172124.
 
Ellen MacArthur Foundation. 2013. Towards the circular economy – Economic and business rationale for an accelerated transition. Ellen MacArthur Foundation.
 
Ellen MacArthur Foundation, Stiftungsfonds für Umweltökonomie und Nachhaltigkeit (SUN), ja McKinsey Center for Business and Environment. 2015. Growth Within: A Circular Economy Vision for a Competitive Europe. https://circulareconomy.europa.eu/platform/en/knowledge/growth-within-circular-economy-vision-competitive-europe.
 
Ellen MacArthur Foundation. 2019. Completing the Picture: How the Circular Economy Tackles Climate Change. Saatavilla: www.ellenmacarthurfoundation.org/publications.
 
Euroopan parlamentti ja neuvosto. 2024. Asetus (EU) 2024/1252 kriittisten raaka-aineiden turvallisen ja kestävän saatavuuden varmistamisesta. Euroopan unionin virallinen lehti, L 1252, 3.5.2024. https://eur-lex.europa.eu/eli/reg/2024/1252/oj.
 
Eurostat. 2025. Circular Economy. https://ec.europa.eu/eurostat/web/circular-economy.
 
Georgescu-Roegen, N. 1974. The Entropy Law and the Economic Process. Second Printing. Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts.
 
Kiertotalous-Suomi. 2024. Kiertotalousosaamisen askelia – Suosituksia kiertotalousosaamisen kehittämiseksi korkeakouluissa ja työelämässä. https://kiertotaloussuomi.fi/kiertotalousosaamisen-askelia-suosituksia-kiertotalousosaamisen-kehittamiseksi-korkeakouluissa-ja-tyoelamassa/.
 
Kirchherr, Julian, Denise Reike, ja Marko Hekkert. 2017. Conceptualizing the circular economy: An analysis of 114 definitions. Resources, Conservation and Recycling 127:221–32. https://doi.org/10.1016/j.resconrec.2017.09.005.
 
Kirchherr, Julian, Nan-Hua Nadja Yang, Frederik Schulze-Spüntrup, Maarten J. Heerink, ja Kris Hartley. 2023. Conceptualizing the Circular Economy (Revisited): An Analysis of 221 Definitions. Resources, Conservation and Recycling 194:107001. https://doi.org/10.1016/j.resconrec.2023.107001.
 
Korhonen, Jouni, Antero Honkasalo, ja Jyri Seppälä. 2018. Circular Economy: The Concept and its Limitations. Ecological Economics 143:37–46. https://doi.org/10.1016/j.ecolecon.2017.06.041.
 
Kuusela, Olli-Pekka ja Ropponen, Olli. 2025. Miten vauhdittaa kiertotaloussiirtymää? Katsaus mittareihin ja ohjauskeinoihin. Etla Raportti No 159. https://pub.etla.fi/ETLA-Raportit-Reports-159.pdf.
 
Material Economics. 2018. The circular economy – a powerful force for climate mitigation. Stockholm: Material Economics Sverige AB. https://www.sitra.fi/en/publications/circular-economy-powerful-force-climate-mitigation/.
 
Material Economics. 2019. Industrial transformation 2050: pathways to net-zero emissions from EU heavy industry. Trinomics 2018. Quantifying the benefits of circular economy actions on the decarbonisation of EU economy. Svatikova, K., Vermeulen, J., Gandy, S., Hinton, S., & Coenen, P. (eds.). Rotterdam: Trinomics.
 
Millar, Neal, Eoin McLaughlin, ja Tobias Börger. 2019. The Circular Economy: Swings and Roundabouts? Ecological Economics 158:11–19. https://doi.org/10.1016/j.ecolecon.2018.12.012.
 
Nobre, Gustavo Cattelan, ja Elaine Tavares. 2021. The quest for a circular economy final definition: A scientific perspective. Journal of Cleaner Production 314:127973. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2021.127973.
 
Pitkänen, Kati, Karppinen, Tiina K. M., Kylmänen, Neea, Kyynäräinen, Aino ja Myllymaa, Tuuli. 2024. Kiertotalousbarometrit 2023: Kiertotalous suomalaisten arjessa ja yritysten toiminnassa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 38/2023. http://hdl.handle.net/10138/569826.
 
Potting, José, Marko Hekkert, Ernst Worrell, ja Aldert Hanemaaijer. 2017. Circular Economy: Measuring Innovation in Product Chains. 2544. PBL Netherlands Environmental Assessment Agency. https://www.pbl.nl/en/publications/circular-economy-measuring-innovation-in-product-chains.
 
Savolainen, Hannu, Johanna Niemistö, Mari Heikkinen, Jyri Seppälä, Saana Springare, Jani Salminen, Mikko Savolahti, ym. 2024. Suomen kansantalouden materiaalivirrat ja niiden vaikutukset: Toteutunut kehitys ja kiertotalouden skenaariot vuodelle 2035. Valtioneuvoston julkaisuja 2024:8. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165490.
 
Seppälä, Jyri, Sahimaa, Olli, Honkatukia, Juha, Valve, Helena, Antikainen, Riina, Kautto, Petrus, Myllymaa, Tuuli, Mäenpää, Ilmo, Salmenperä, Hanna, Alhola, Katriina, Kauppila, Jussi, ja Salminen, Jani. 2016. Kiertotalous Suomessa – toimintaympäristö, ohjauskeinot ja mallinnetut vaikutukset vuoteen 2030. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 25/2016. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-260-9.
 
Sillanpää, Mika, ja Chaker Ncibi, toim. 2019. The Circular Economy. Case Studies About the Transition from the Linear Economy. Teoksessa The Circular Economy, iii. Academic Press. https://doi.org/10.1016/B978-0-12-815267-6.01001-X.
 
Sitra. 2014. Kiertotalouden mahdollisuudet Suomelle. Sitran selvityksiä 84. Helsinki: Sitra. https://www.sitra.fi/julkaisut/kiertotalouden-mahdollisuudet-suomelle/.
 
Sitra. 2025. Kiertotalous. https://www.sitra.fi/aiheet/kiertotalous/.
 
Skene, Keith Ronald. 2018. Circles, Spirals, Pyramids and Cubes: Why the Circular Economy Cannot Work. Sustainability Science 13 (2): 479–92. https://doi.org/10.1007/s11625-017-0443-3.
 
United Nations Environment Programme. 2021. Making Peace with Nature: A scientific blueprint to tackle the climate, biodiversity and pollution emergencies. Nairobi. https://www.unep.org/resources/making-peace-nature.
 
United Nations Environment Programme (UNEP). 2024. Global Resources Outlook 2024: Bend the Trend – Pathways to a Liveable Planet as Resource Use Spikes. International Resource Panel. Nairobi. https://www.unep.org/resources/Global-Resource-Outlook-2024.
 
Valtioneuvosto. 2021. Uusi suunta: Ehdotus kiertotalouden strategiseksi ohjelmaksi. Sarjajulkaisu. Valtioneuvosto. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162654.
 
Wijkman, Anders ja Skånberg, Kristian. 2015. The Circular Economy and Benefits for Society. Club of Rome.
 
Winans, K., A. Kendall, ja H. Deng. 2017. The history and current applications of the circular economy concept. Renewable and Sustainable Energy Reviews 68 (helmikuuta):825–33. https://doi.org/10.1016/j.rser.2016.09.123.
 
Winquist, Erika, Horn, Susanna ja Sorvari, Jaana. 2023. Kiertotalousratkaisuja tulee arvioida tapauskohtaisesti. https://kiertotaloussuomi.fi/blogit/2023/06/27/kiertotalousratkaisuja-tulee-arvioida-tapauskohtaisesti/
 
Ympäristöministeriö. 2024. Kiertotalouden green deal. Ympäristöministeriö. https://ym.fi/kiertotalouden-green-deal.

 


________________________________________________________

[1] United Nations Environment Programme (UNEP) 2021.

[2] United Nations Environment Programme (UNEP) 2024.

[3] Kirchherr ym. 2023.

[4] Korhonen, Honkasalo, ja Seppälä 2018; Skene 2018; Millar, McLaughlin, ja Börger 2019; Kirchherr, Reike, ja Hekkert 2017; Winans, Kendall, ja Deng 2017; Nobre ja Tavares 2021; Kirchherr ym. 2023; Sillanpää ja Ncibi 2019.

[5] Georgescu-Roegen 1974.

[6] Nimitys viittaa englanninkielisten termien alkukirjaimiin: R0 refuse, R1 rethink, R2 reduce; R3 re-use, R4 repair, R5 refurbish, R6 remanufacture, R7 repurpose; R8 recycle, R9 recover. Potting ym. 2017. Laajemmat suomenkieliset kuvaukset strategioista, ks. Winquist ym. 2023.

[7] Bocken ym. 2016.

[8] Sitra 2025.

[9] Valtioneuvosto 2021.

[10] Savolainen ym. 2024.

[11] Ympäristöministeriö 2024; Savolainen ym. 2024.

[12] https://ym.fi/kiertotalouden-green-deal

[13] https://ym.fi/kiertotalouslaki

[14] https://kiertotaloussuomi.fi/

[15] https://www.businessfinland.fi/kampanjasivut/kiertotalous-ja-nollahukka

[16] https://www.clc.fi/projects/circular-economy

[17] Tuotteilla tarkoitetaan tässä kattavasti raaka-aineita, energiaa, tavaroita ja palveluja.

[18] EU 2024.

[19] Material Economics 2018; Material Economics 2019; Trinomics 2018; Ellen MacArthur Foundation 2019.

[20] Ellen MacArthur Foundation ym. 2015; Ellen MacArthur Foundation 2013.

[21] Sitra 2014; Berninger ym. 2024.

[22] Seppälä ym. 2016: Wijkman ja Skånberg 2015.

[23] Savolainen ym. 2024.

[24] Työn tuottavuus on tässä laskettu arvonlisäyksen suhteena työllisten määrään.

[25] Savolainen ym. 2024.

[26] Berninger ym. 2024.

[27] Winans, Kendall, ja Deng 2017.

[28] Pitkänen ym. 2023.

[29] Ks. esim. Kuusela ja Ropponen 2025.

[30] Savolainen ym. 2024.

[31] Kiertotalous-Suomi 2024.