Ansioturva – Miksi sosiaali- ja terveyspolitiikka tarvitsee selkärankaa

Raportti tarkastelee työikäisen väestön ansioturvan tilaa 2020-luvun loppupuolen Suomessa. Se tuo tietoa ansioturvan merkityksestä sosiaalisten riskien hallinnan välineenä sekä sosiaaliturvan keskeisistä periaatteista ja malleista. Raportin on kirjoittanut sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari.

Ansioturva on suomalaisen hyvinvointivaltion tärkeä perusrakenne, jonka merkitys ulottuu yksittäisen etuuden tasoa laajemmalle. Ansioturvan kyky turvata kotitalouksien elämäntilannetta ja sosiaalista asemaa hyvinvointivaltion ja työmarkkinoiden rajapinnassa on olennaisesti heikentynyt viime vuosina. Ansiosidonnaisuuden osuus on heikentynyt ja yhä suurempi osa korvatuista päivistä on tasamääräisiä. Tämä muutos on raportin mukaan huolestuttava sekä sosiaali- ja terveyspoliittisesti että hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta.

Ansioturvan heikentäminen on rakenteellinen muutos suomalaisen hyvinvointivaltion toimintalogiikkaan. Se lisää riippuvuutta perusturvasta ja toimeentulotuesta, heikentää keskiluokan toimintakykyä elämän murroksissa ja luottamusta, riskinhallinnan vakautta sekä voi pitkällä aikavälillä heikentää sekä talouskasvun että hyvinvointivaltion kestävyyden edellytyksiä.

Raportissa korostuu erityisesti keskiluokan näkökulma, sillä ansioturvan heikentyminen osuu voimakkaasti nimenomaan keskiluokkaan. Se kantaa merkittävän vastuun verotulojen, työmarkkinoiden ja yhteiskunnan palvelujen rahoittamisesta, mutta sen taloudellinen turvallisuus on heikentynyt. Asumisen kustannukset, velkaantuminen ja työelämän epävarmuus lisäävät tarvetta järjestelmälle, joka suojaa tulotason äkillisiltä muutoksilta.

Ansioturvalla laaja yhteiskunnallinen merkitys

Raportti nostaa esiin ansioturvan laajemmat yhteiskunnalliset vaikutukset kuin perinteinen toimeentulon turvaaminen: se toimii kansantaloudessa automaattisena vakauttajana, tukee työvoiman liikkuvuutta, tasapainottaa työntekijöiden ja työnantajien neuvotteluvoimaa, ehkäisee köyhyyttä perusturvaa tehokkaammin, ylläpitää luottamusta hyvinvointivaltioon sekä mahdollistaa koulutus-, asunto- ja urainvestointeja.

Kirjoittaja katsoo, että ansioturvan supistaminen heikentää pitkällä aikavälillä sekä taloudellista että sosiaalista kestävyyttä. Kun työikäisten tulonsiirtoja ja palveluja on leikattu, hyvinvointivaltion painopiste on siirtynyt työelämän ulkopuolella olevan väestön turvaamiseen. Leikkausten takia ansioturva turvaa heikommin kotitalouksien elämäntilannetta ja sosiaalista asemaa hyvinvointivaltion ja työmarkkinoiden rajapinnassa.

Raportin johtopäätös on, että ansioturvaa tulisi tarkastella investointina ja osana Suomen työmarkkinamallia eikä pelkkänä julkisena menona. Sen tehtävänä on mahdollistaa työuran muutoksia, osaamisen kehittämistä tai työpaikan vaihtaminen sekä tuoda taloudellista turvallisuutta muuttuvilla työmarkkinoilla. Tämän vuoksi raportti suosittelee ansioturvan aseman vahvistamista, sosiaaliturvan aukkojen korjaamista, monimuotoisten työurien parempaa huomioon ottamista sekä varautumista teknologisen murroksen vaikutuksiin.

Raportin on laatinut Akava Worksin toimeksiannosta sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta.

Voit ladata ohesta raportin pdf-tiedostona. Tiivistelmä on käytettävissä ohessa ruotsiksi ja englanniksi.