Työturvallisuusrikosten seuraamusjärjestelmä murroksessa – Ruotsin malli ja vastuun kohdentuminen Suomessa

Työturvallisuusrikosten seuraamusjärjestelmä murroksessa – Ruotsin malli ja vastuun kohdentuminen Suomessa

Selvitys tarkastelee ja vertailee työturvallisuusrikosten seuraamusjärjestelmää Ruotsissa ja Suomessa, sääntelyä ja vastuun kohdentumista sekä Suomen järjestelmän kehittämistarpeita. Selvitykseen sisältyy kehittämisehdotuksia, joiden mukaan Suomessa tulisi siirtää seuraamusvastuun painopiste työnantajaan ja asettaa yhteisösakko ensisijaiseksi seuraamukseksi sekä laajentaa hallinnollisten seuraamusmaksujen käyttöalaa työturvallisuuslain ja sen asetusten rikkomisiin. Lisäksi tulisi ottaa käyttöön syyteharkintasäännös, joka rajoittaa yksilön rangaistusvastuuta. Suomen yhteisösakkojen suuruutta tulisi nostaa ja kehittää niiden mittaamisperusteita, jotta ennaltaehkäisevä vaikutus toteutuisi. Sääntelyn muutoksia tulisi arvioida myös rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen näkökulmasta.

Selvitys tarkastelee ja vertailee työturvallisuusrikosten seuraamusjärjestelmää Ruotsissa ja Suomessa, sääntelyä ja vastuun kohdentumista sekä Suomen järjestelmän kehittämistarpeita. EU-sääntelystä on esillä perusoikeuskirja ja työturvallisuuden puitedirektiivi (direktiivi 89/391/ETY), jotka antavat vähimmäisvaatimukset työturvallisuudelle ja työterveydelle. Ne jättävät seuraamusjärjestelmän kansallisesti päätettäväksi. Ruotsin ja Suomen sääntelyssä on eroavaisuuksia, samoin seuraamusjärjestelmän rakenteessa.

Selvityksen on laatinut Akava Worksin toimeksiannosta Helena Lamponen, OTT, työoikeuden dosentti (HY, TY), LL.M., VT.

Ruotsin järjestelmässä työympäristölaki keskeinen työturvallisuuden edistämisessä

Ruotsin työympäristölaki eli arbetsmiljölagen on pakottava laki, joka korostaa työnantajan vastuuta sekä fyysisestä että psyykkisestä työympäristöstä. Se vastaa sisällöltään Suomen työturvallisuuslakia. Työympäristölaki velvoittaa työnantajan ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin terveyshaittojen ja tapaturmien ehkäisemiseksi. Työympäristötyö on lähtökohdaltaan ennakoivaa ja koko organisaation läpileikkaavaa. Työympäristölakia täydentävät ja tarkentavat työympäristöasetus ja työympäristöviraston antamat asetukset, joihin kuuluvat myös psykososiaalista työympäristöä koskevat asetukset.  

Työympäristörikoksesta on Ruotsissa säädetty rikoskaaressa, jonka piirissä on työelämässä tapahtunut kuolemantuottamus, sairauden tai ruumiinvamman tuottamus ja vaaran aiheuttaminen toiselle. Työympäristölaissa säädetty rikos ei edellytä henkeä tai terveyttä koskevaa seurausta, kuten rikoskaaressa. Seuraamuksena työympäristölain rikkomisesta on yrityssakko (företagsbot), jonka suuruus määräytyy rikoksen vakavuuden ja yrityksen koon mukaan. Lisäksi Ruotsissa on käytössä hallinnollinen seuraamusmaksu, jonka työympäristövirasto voi määrätä työnantajalle työympäristölain nojalla annettujen asetusten ja työaikalain säännösten rikkomisesta tai laiminlyönneistä.

Ruotsin järjestelmässä yksilön rangaistusvastuu on toissijainen ja käytännössä harvinainen yrityssakon ensisijaisuuden ja syyteharkintasäännöksen vuoksi. Vastuu työympäristötyöstä voidaan delegoida organisaatiossa, mutta delegoinnin on oltava selkeä ja vastuuhenkilöllä oltava riittävät toimivaltuudet ja osaaminen tehtävään.

Suomen järjestelmässä esihenkilön vastuu korostuu

Työturvallisuusrikoksesta ja -rikkomuksesta on Suomessa säädetty rikoslaissa. Rangaistusvastuu kohdistuu ensisijaisesti yksilöihin, esihenkilöihin, mutta myös oikeushenkilö eli työnantaja voidaan tuomita yhteisösakkoon. Yhteisösakko ei kuitenkaan ole ensisijainen seuraamus, vaan yleensä sekä yksilö että oikeushenkilö tuomitaan. Sakkojen taso on matala ja niiden ennaltaehkäisevä vaikutus on arvioitu heikoksi. Suomessa hallinnolliset seuraamusmaksut ovat käytössä vain rajoitetusti, eivätkä ne koske työturvallisuuslain ja sen asetusten rikkomista. Tuomioistuin arvioi yksilöllisesti, kenelle vastuu kuuluu organisaatiossa. Delegointi ja toimivaltuudet ovat keskeisiä arviointikriteerejä.

Johtopäätökset ja muutosesitykset

Ruotsissa seuraamusjärjestelmä painottaa työnantajan vastuuta ja taloudellisia seuraamuksia, mikä on yksinkertaistanut ja tehostanut järjestelmää sekä vähentänyt yksilövastuun merkitystä. Suomen järjestelmä painottaa edelleen yksilövastuuta, ja yhteisösakon sekä hallinnollisten seuraamusmaksujen käyttö on rajallista.

Selvityksen mukaan Suomessa tulisi siirtää seuraamusvastuun painopiste työnantajaan ja asettaa yhteisösakko ensisijaiseksi seuraamukseksi sekä laajentaa hallinnollisten seuraamusmaksujen käyttöalaa työturvallisuuslain ja sen asetusten rikkomisiin. Lisäksi tulisi ottaa käyttöön Ruotsin mallin mukainen syyteharkintasäännös, joka rajoittaa yksilön rangaistusvastuuta. Suomen yhteisösakkojen suuruutta tulisi nostaa ja kehittää niiden mittaamisperusteita, jotta ennaltaehkäisevä vaikutus toteutuisi. Sääntelyn muutoksia tulisi arvioida myös rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen näkökulmasta.

Kirjoittajan esittely

Selvityksen on laatinut Helena Lamponen, OTT, työoikeuden dosentti (HY, TY), LL.M., VT.

Helena Lamponen on erikoistunut työoikeuteen ja on tehnyt pitkän uran Akavan Erityisaloissa lakimiehenä 1989–2010 sekä johtajana ja tiimin vetäjänä 2014–2024. Hän toimi Suomen ensimmäisenä yhteistoiminta-asiamiehenä vuosina 2010–2014. Lamponen toimii nykyisin yrittäjänä.

Julkaisun tiedot

Akava Works -raportti 3/2026

Painettu ISSN: 3088-0051
Verkkojulkaisu ISSN: 3087-9973
ISBN: 978-952-7281-89-5

Tutustu raporttiin ja tiivistelmän kieliversioihin

Voit ladata raportin ohesta pdf-tiedostona. Sen tiivistelmä on käytettävissä ohessa myös ruotsiksi ja englanniksi.