Kuvio1: Vaihtosuhdekorjatut nimelliset yksikkötyökustannukset suhteessa 14 kehittyneeseen kilpailijamaahan: kokonaismuutos ja sen osatekijät vuosina 2023–2025
Suomen kustannuskilpailukyky heikkeni viime vuonna 2,6 prosenttia suhteessa neljääntoista kehittyneeseen kilpailijamaahan. Kustannuskilpailukyvyn neljästä osatekijästä vain muita hitaampi työvoimakustannuskehitys vaikutti parantavasti Suomen kustannuskilpailukykyyn. Suomalaisen työn tuottavuus kehittyi kilpailijamaita hitaammin. Myös vienti- ja tuontihintojen suhde sekä valuuttakurssien muutokset olivat Suomen kustannuskilpailukyvyn kannalta epäedullisia.
Työvoimakustannusten arvioidaan kehittyvän kilpailijamaita hitaammin myös vuonna 2024. Tämä kuitenkin riittänee osin kompensoimaan edeltävän 2023 vuoden heikennyksen, vaikka kustannuskilpailukykyä nakertavat edelleen jonkin verran vertailumaita heikompi työn tuottavuus ja valuuttakurssit. Vuonna 2025 kustannuskilpailukyky kokonaisuudessaan ja sen osatekijät pysynevät näillä näkymin ennallaan.
Kuvio 2: Vaihtosuhdekorjatut nimelliset yksikkötyökustannukset suhteessa 14 kehittyneeseen kilpailijamaahan 1995–-2025, 2015=100
Akava Worksin arvio Suomen kustannuskilpailukyvyn kehityksestä vuosina 2024–2025 perustuu Euroopan komission toukokuussa julkaisemiin maakohtaisiin talousennusteisiin ja muuhun *AMECO-tietokannan informaatioon.
Kustannuskilpailukyvyn päämittariksi on valittu indikaattori, jonka käyttämistä esimerkiksi Suomen Pankki suosittelee: vaihtosuhdekorjatut nimelliset yksikkötyökustannukset ilmaistuna samassa valuutassa (esimerkiksi euroissa, kuten tässä). Menetelmä on kuvattu raportin lopussa.
Kuvio 2 osoittaa, että vuonna 2023, jolta AMECOn tiedot eivät ole vielä lopullisia, Suomen talouden kustannuskilpailukyky oli 5–6 prosenttia heikompaa kuin vuonna 1995, jolloin liityimme Euroopan unioniin tai vuonna 2007 juuri ennen finanssikriisiä.
Vuoden 2023 suhteellinen kustannustaso on noin 5 prosenttia alhaisempi kuin vuonna 2014, jolloin se oli heikoimmillaan vuoden 1995 jälkeen.
Kustannuskilpailukyvyn kehitys suhteessa Saksaan
Vuonna 2023 kustannuskilpailukykymme suhteessa Saksaan heikkeni 0,9 prosenttia (kuvio 3). Suhteessa Saksaan Suomen työvoimakustannukset alenivat 2,3 prosenttia, mutta ulkomaankaupan vaihtosuhde kehittyi Saksassa suotuisammin kuin Suomessa. Kyse on korjausliikkeestä (kuvio 4): Saksan ulkomaankaupan vaihtosuhde sukelsi vuosina 2020–2022, kun energia- ja raaka-aineiden hinnat nousivat voimakkaasti. Ne kuitenkin kääntyivät vuonna 2023 laskuun, ja Saksan vaihtosuhde on osittain toipunut. Myös työn tuottavuus kehittyi viime vuonna Suomessa hieman hitaammin kuin Saksassa. Tänä vuonna Suomen työkustannusten nousun odotetaan olevan edelleen selvästi maltillisempaa kuin Saksassa (kuvio 3), ja siksi kustannuskilpailukykymme paranee 2,3 prosenttia ja säilyy käytännössä samalla tasolla vuonna 2025.
Kuvio 3: Vaihtosuhdekorjatut nimelliset yksikkötyökustannukset suhteessa Saksaan: kokonaismuutos ja sen osatekijät vuosina 2023–2025
Kuvio 4: Suomen ja Saksan ulkomaankaupan vaihtosuhteen kehitys, 2015=100
Pitkäaikaisessa tarkastelussa (kuvio 5) havaitaan, että suhteessa Saksaan Suomen kustannuskilpailukyky heikkeni yhtäjaksoisesti vuodesta 1995 vuoteen 2012 yhteensä yli 20 prosenttia. Suomen tuottavuus kehittyi finanssikriisiin saakka vahvemmin kuin Saksan tuottavuus, mutta toisaalta, kuten hyvin tiedetään, työvoimakustannusten nousu oli Saksassa niin vaatimatonta, että sen kustannuskilpailukyky parani suhteessa lähes kaikkiin EU-maihin. Suomen kannalta suunta vaihtui vuoden 2012 jälkeen. Taloutemme kustannuskilpailukyky parani ja on nyt vuonna 2023 tasolla, jolla se viimeksi oli vuosina 2005–2006, eli selvästi ennen finanssikriisiä. Eniten kustannuskilpailukykyämme vahvisti se, että vuoden 2012 jälkeen työvoimakustannukset kasvoivat Suomessa hitaammin kuin Saksassa.
Kuvio 5: Vaihtosuhdekorjatut nimelliset yksikkötyökustannukset suhteessa Saksaan 1995–2025, 2015=100
Kustannuskilpailukyvyn kehitys suhteessa Ruotsiin
Ruotsin kruunun heikkeneminen johti siihen, että viime vuonna Suomen kustannuskilpailukyky suhteessa Ruotsiin heikkeni kokonaiset seitsemän prosenttia (kuvio 6). Ilman valuuttakurssin muutoksia kustannuskilpailukykymme olisi parantunut marginaalisesti, koska työvoimakustannukset Suomessa nousivat hieman vähemmän kuin Ruotsissa. Vuosina 2024 ja 2025 kruunun odotetaan edelleen heikkenevän suhteessa euroon, mutta vain hyvin vähän. Tälle vuodelle arvio on, että Suomen työvoimakustannukset nousevat vähemmän kuin Ruotsissa. Vuonna 2025 valuuttakurssit sekä työn tuottavuuden ja työvoimakustannusten erot maiden välillä kukin osaltaan tukee niukasti Ruotsin kustannuskilpailukykyä. Yhdessä vaikutus nostaa Ruotsi kustannuskilpailukykyä 1,5 prosenttia.
Myös pitkän aikavälin tarkastelussa euron ja Ruotsin kruunun välinen vaihtokurssi vaikuttaa olennaisesti Suomen kustannuskilpailukykyyn suhteessa Ruotsiin. Siksi kuvio 7 esittää sekä varsinaisen kustannuskilpailukyvyn indikaattorin, jossa Suomen ja Ruotsin kustannustasoa mitataan euroissa, että version, jossa kummankin maan kustannustasoa mitataan sen omassa valuutassa (Suomi euroissa[1] ja Ruotsi kruunuissa). Jälkimmäinen sarja ei ota huomioon valuuttakurssimuutoksia.
Kuvio 6: Vaihtosuhdekorjatut nimelliset yksikkötyökustannukset suhteessa Ruotsiin, 2015=100
Ruotsin kruunun pitkään kestänyt devalvoituminen suhteessa euroon on johtanut siihen, että viime vuosina vaihtosuhdekorjatut nimelliset yksikkötyökustannukset suhteessa Ruotsiin (kuvio 7) erkanevat toisistaan. Ilman valuuttakurssin muutoksia Suomen kustannuskilpailukyky suhteessa Ruotsiin olisi vuosien 2015 ja 2023 välillä parantunut kahdeksan prosenttia, mutta kruunun heikkenemisen takia se laski 13 prosenttia.
*Kuvio 7: Vaihtosuhdekorjatut nimelliset yksikkötyökustannukset suhteessa Ruotsiin 1995–2025, 2015=100
Selityksiä: Miten kustannuskilpailukykyä mitataan ja mikä vaikuttaa sen muutokseen?
Kustannuskilpailukyvyn päämittariksi on valittu Suomen Pankin suosittelema indikaattori, eli vaihtosuhdekorjatut nimelliset yksikkötyökustannukset samassa valuutassa, esimerkiksi euroissa kuten tässä katsauksessa on käytetty. Mittari on rakennettu noudattaen menetelmää, joka on yksityiskohtaisesti kuvattu Lauri Kajanojan artikkelissa ”Kustannuskilpailukyvyn mittaaminen Suomessa”, Euro & Talous 16.3.2017.
Suomen kilpailijamaat ovat Itävalta, Belgia, Tanska, Ranska, Saksa, Italia, Italia, Japani, Alankomaat, Norja, Espanja, Ruotsi ja Sveitsi. Analyysin pohjatiedot perustuvat Euroopan komission (DG ECFIN) ylläpitämään AMECO-aikasarjatietokantaan, joka sisältää myös kaikki analyysia varten tarpeelliset ennusteet vuosille 2022–2024 (vuosi 2022 kuuluu ennusteperiodiin, koska tilastotiedot sen osalta eivät ole vielä lopullisia). Kunkin maan painona indikaattorissa käytetään Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) ns. kaksoispainoja, joilla pyritään ottamaan huomioon kunkin maan merkitys Suomelle sekä kahdenvälisessä kaupassa että kolmansilla (globaalilla) markkinoilla.
Perusteellinen keskustelu kustannuskilpailukyvyn mittareista sekä eri mittareiden tuottamien tulosten vertailu on käytettävissä julkaisussa Janne Huovari, Peetu Keskinen, Ilkka Kiema, Sakari Lähdemäki ja Juuso Villanen: ”Lyhyen aikavälin kilpailukyvyn eteenpäin katsova arviointi”, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:53.
Valittu kustannuskilpailukykymittari, vaihtosuhdekorjatut suhteelliset yksikkötyökustannukset, määräytyy neljän tekijän mukaan:
a. Työvoimakustannusten nousu. Jos työvoimakustannukset nousevat Suomessa nopeammin kuin kilpailijamaissa, Suomen suhteellinen kustannustaso nousee ja kustannuskilpailukyky heikkenee.
b. Työn tuottavuuden nousu. Jos työn tuottavuus Suomessa nousee nopeammin kuin muualla, Suomen suhteellinen kustannustaso laskee, koska samalla työmäärällä tuotetaan enemmän.
c. Valuuttakurssien muutokset. Jos kotimaassa käytössä olevan rahan arvo nousee suhteessa kilpailijamaissa käytettyjen valuuttojen arvoon, kotimaan tuotannon kustannus nousee suhteessa kilpailijamaihin ja kustannuskilpailukyky heikkenee.
d. Vaihtosuhde eli vienti- ja tuontihintojen suhteen muutokset. Tällä korjauksella pyritään ottamaan huomioon, että työn tuottavuuden kasvun lisäksi ”palkanmaksukykyyn” vaikuttaa tuotannon ”hinta” ulkomaisissa tavaroissa mitattuna. Vaihtosuhteen heikkeneminen eli vientihintojen lasku suhteessa tuontihintoihin ”syö” osan työn tuottavuuden kasvun tuomasta kustannuskilpailukyvyn vahvistumisesta. Tämä ilmiö kohdattiin Nokia-Suomessa, kun kännyköiden hinta laski jyrkästi samalla, kun työn tuottavuus kännyköiden tuotannossa parantui huimaa vauhtia. Osa työn tuottavuuden kasvusta ei siis loppujen lopuksi parantanut elektroniikkateollisuuden ja Suomen talouden kustannuskilpailukykyä, vaan hyödytti ulkomaisia Nokia-kännyköiden ostajia.
* the annual macro-economic database of the European Commission’s Directorate General for Economic and Financial Affairs
* AMECO-tietokannan eurojärjestelmässä alusta pitäen mukana olleiden maiden sarjat on muunnettu euroiksi myös ajalta ennen vuotta 1999 sillä kurssilla, jolla maan oma valuutta kiinnitettiin euroon vuoden 1999 alusta.
Lisätietoja:
