Kustannuskilpailukyvyn päämittariksi on valittu Suomen Pankin suosittelema indikaattori, vaihtosuhdekorjatut nimelliset yksikkötyökustannukset samassa valuutassa, esimerkiksi euroissa, kuten tässä. Mittari on rakennettu noudattaen menetelmää, joka on yksityiskohtaisesti kuvattu Lauri Kajanojan artikkelissa ”Kustannuskilpailukyvyn mittaaminen Suomessa”, Euro & Talous 16.3.2017.
Kilpailijamaat ovat: Itävalta, Belgia, Tanska, Ranska, Saksa, Italia, Italia, Japani, Alankomaat, Norja, Espanja, Ruotsi ja Sveitsi. Analyysin pohjatiedot perustuvat Euroopan komission (DG ECFIN) ylläpitämään AMECO-aikasarjatietokantaan, joka sisältää myös kaikki analyysia varten tarpeelliset ennusteet vuosille 2022–2024 (vuosi 2022 kuuluu ennusteperiodiin, koska tilastotiedot sen osalta eivät ole vielä lopullisia). Kunkin maan painona indikaattorissa käytetään Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) ns. kaksoispainoja, joilla pyritään ottamaan huomioon kunkin maan merkitys Suomelle sekä kahdenvälisessä kaupassa että kolmansilla (globaalilla) markkinoilla.
Perusteellinen keskustelu kustannuskilpailukyvyn mittareista sekä eri mittareiden tuottamien tulosten vertailu on käytettävissä julkaisussa Janne Huovari, Peetu Keskinen, Ilkka Kiema, Sakari Lähdemäki ja Juuso Villanen: ”Lyhyen aikavälin kilpailukyvyn eteenpäin katsova arviointi”, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:53.
Valittu kustannuskilpailukykymittari, vaihtosuhdekorjatut suhteelliset yksikkötyökustannukset, määräytyy neljän tekijän mukaan:
1. Työvoimakustannusten nousu. Jos työvoimakustannukset nousevat Suomessa nopeammin kuin kilpailijamaissa, Suomen suhteellinen kustannustaso nousee ja kustannuskilpailukyky heikkenee.
2. Työn tuottavuuden nousu. Jos työn tuottavuus Suomessa nousee nopeammin kuin muualla, Suomen suhteellinen kustannustaso laskee, koska samalla työmäärällä tuotetaan enemmän.
3. Valuuttakurssien muutokset. Jos kotimaassa käytössä olevan rahan arvo nousee suhteessa kilpailijamaissa käytettyjen valuuttojen arvoon, kotimaan tuotannon kustannus nousee suhteessa kilpailijamaihin ja kustannuskilpailukyky heikkenee.
4. Vaihtosuhde eli vienti- ja tuontihintojen suhteen muutokset. Tällä korjauksella pyritään ottamaan huomioon, että työn tuottavuuden kasvun lisäksi ”palkanmaksukykyyn” vaikuttaa tuotannon ”hinta” ulkomaisissa tavaroissa mitattuna. Vaihtosuhteen heikkeneminen eli vientihintojen lasku suhteessa tuontihintoihin ”syö” osan työn tuottavuuden kasvun tuomasta kustannuskilpailukyvyn vahvistumisesta. Tämä ilmiö kohdattiin Nokia-Suomessa, kun kännyköiden hinta laski jyrkästi samalla, kun työn tuottavuus kännyköiden tuotannossa parantui huimaa vauhtia. Osa työn tuottavuuden kasvusta ei siis loppujen lopuksi parantanut elektroniikkateollisuuden ja Suomen talouden kustannuskilpailukykyä, vaan hyödytti ulkomaisia Nokia-kännyköiden ostajia.