Artikkeli tarkastelee perustutkimuksen määritelmää ja sisältöä sekä miten perustutkimus on tiedepolitiikassa ymmärretty innovaatioprosessin osana. Tiedepolitiikka on useiden vuosikymmenien ajan uudistanut käsitystä perustutkimuksesta sekä käsitystä suoraviivaisesti etenevästä, lineaarisesta innovaatioprosessista. Tiedepolitiikassa käytettyä perustutkimuksen käsitettä ei voida pitää perustutkimuksen ideaalin synonyyminä tai tutkimuksen käytännön tason kuvaajana, mutta käsite on vaikuttanut pitkään länsimaiseen käsitykseen tieteestä ja tiedepolitiikasta.
Artikkelissa pohditaan, miksi perustutkimukseen panostaminen on välttämätöntä uusien innovaatioiden syntymiselle. Artikkeli laajentaa ja syventää keskustelua perustutkimuksen merkityksestä uusien innovaatioiden synnylle ja käytännön sovelluksille.
Artikkelin kirjoittajat
Erika Lilja on Eriarvoisuuden, interventioiden ja uuden hyvinvointiyhteiskunnan (INVEST) lippulaivan projektipäällikkö ja kehittää uudenlaista tutkimuskokonaisuutta ja osaamiskeskittymää, jonka tavoitteena on luoda tulevaisuuden osaamista ja kestäviä ratkaisuja yhteiskunnan haasteisiin sekä edistää taloudellista kasvua kehittämällä muun muassa uusia sosiaalisia innovaatiota. Lilja tekee akateemista tutkimusta tiedepolitiikasta, tieteen ja tutkimuksen avoimuudesta sekä strategisen tutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta.
Jussi Kivistö toimii Tampereen yliopistossa hallintotieteen, erityisesti korkeakouluhallinnon professorina ja Higher Education Group -tutkimusryhmän esimiehenä. Kivistön tutkimusintressit liittyvät korkeakoulujen rahoitukseen, korkeakoulujen hallintoon ja johtamiseen sekä korkeakoulu- ja tiedepolitiikan ajankohtaisiin kysymyksiin.
Artikkeli nostaa esiin tutkimustulosten kaupallisen hyödyntämisen edellytykset, tutkimuksen ja opetuksen väliset suhteet, eri alojen erityispiirteitä sekä yleisiä kehittämisnäkökulmia ja -kohteita.
Toimenpide-ehdotuksena on muun muassa, että yritysyhteistyötä tukevaa rahoitusta tulisi kasvattaa sekä tehostaa tutkimustulosten kaupallista hyödyntämistä. Tämä vaatisi korkeakoulukeksintölainsäädännön muutosta. Tulevissa ammattikorkeakoulujen rahoitusmalleissa voitaisiin ottaa tutkimustulosten kaupallinen hyödyntäminen huomioon vaikkapa tuomalla immateriaalioikeuksien lisensioinnista ja myymisestä saatavat tulot yhdeksi tulosrahoitusta kerryttävistä indikaattoreista. Olisi hyvä arvioida, voitaisiinko TKI-hankerahoituksella ohjata painottamaan sellaista toimintaa, jonka tuloksena syntyy myös vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja tai keksintöjä. Suomeen tulisi saada tutkijoita ja TKI-asiantuntijoita Suomen ulkopuolelta. TKI-rahoittajat voisivat tukea tätä muun muassa hankerahoituksen arviointikriteerien kautta.
Artikkelin on kirjoittanut Mari Vuolteenaho. Tekniikan tohtori Mari Vuolteenaho toimii Laurea-ammattikorkeakoulussa vararehtorina ja vastaa korkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta sekä liiketoiminnasta. Aiemmissa tehtävissään hän on työskennellyt teollisuudessa tuotekehityksessä ja johtanut tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan palveluita Aalto-yliopistossa.
Rikos- ja prosessioikeuden professori emeritus Pekka Viljanen kirjoitti Akava Worksin tilauksesta maalittamisen kriminalisointia käsittelevän artikkelin, jossa esitettiin maalittamisen juridinen määritelmä. Akava Worksin kyselyssä maalittaminen pyrittiin määrittelemään niin, että se kattaisi Viljasen artikkelissa tarkoittaman toiminnan, mutta olisi vastaajien kannalta riittävän helposti ymmärrettävä. Kyselyssä maalittaminen määriteltiin seuraavalla tavalla:
”Maalittamisella tarkoitetaan toimintaa, jossa henkilöä häiritään järjestelmällisesti tai yllytetään muita osallistumaan kyseisen henkilön järjestelmälliseen häirintään. Häirintä voi olla suoraa tai epäsuoraa. Maalittamisella pyritään vaientamaan ihmisiä tai epäasiallisesti vaikuttamaan heidän toimintaansa esimerkiksi uhkailemalla, painostamalla tai levittämällä maalittamisen kohdetta koskevaa yksityisluontoista tai virheellistä tietoa.”
Valtaosa kyselyyn vastanneista kannattaa maalittamisen kriminalisointia
Suhtautumista maalittamisen kriminalisointiin selvitettiin kyselyssä väittämällä: ”Maalittamiseen osallistuminen pitäisi säätää rikoslaissa rangaistavaksi teoksi”. Edeltävien viiden vuoden aikana työssään edellä määritellyn kaltaista maalittamista kokeneista vastaajista 74 prosenttia suhtautui myönteisesti maalittamisen kriminalisointiin. Vastaajista, jotka eivät ole työssään joutuneet maalittamisen kohteeksi, maalittamisen kriminalisointiin suhtautui myönteisesti 70 prosenttia.
Kaavio ”Maalittamiseen osallistuminen pitäisi säätää rikoslaissa rangaistavaksi teoksi”, maalittamista kokeneiden ja muiden vastaajien vastausjakaumat.
Maalittamista kohteeksi joutuneissa oli suhteellisesti muita vastaajia enemmän niitä, jotka olivat täysin samaa mieltä maalittamisen kriminalisointia koskevan väittämän kanssa ja suhteellisesti vähemmän niitä, jotka olivat väittämän kanssa osittain samaa mieltä.
Noin kymmenen prosenttia kaikista vastaajista suhtautui ainakin osittain kielteisesti maalittamisen kriminalisointiin ja noin viidennes ei ottanut selvää kantaa maalittamisen kriminalisointia koskevaan väittämään.
Henkilöä koskevan väärän tiedon levittäminen on yleisintä
Kyselyn mukaan yleisin maalittamisen muoto on henkilöä koskevan väärän tiedon levittäminen. Vastaajista, jotka ilmoittivat joutuneensa työssään maalittamisen kohteeksi 62 prosenttia vastasi, että heistä oli levitetty väärää tietoa. 41 prosenttia oli kokenut epäasiallista vaikuttamista työyhteisön ulkopuolelta. 36 prosenttia vastasi, että oli joutunut työyhteisön ulkopuolisen painostuksen kohteeksi. 29 prosentin vastasi, että muita oli yllytetty uhkaamaan, painostamaan heitä tai levittämään heistä virheellistä tietoa. Epäsuoran maalittamisen kohteeksi vastasi joutuneensa 12 prosenttia maalittamisen kohteeksi joutuneista.
Taulukko: Maalittamisen ilmeneminen maalittamisen kohteeksi joutuneilla.
Kyselyn toteutus
Kyselyaineisto kerättiin 15.–29.3.2021. Kyselyyn vastasi yhteensä 7 333 henkilöä, jotka olivat seuraavien akavalaisten liittojen jäseniä:
Aineisto painotettiin niin, että aineisto vastasi sukupuoli-, ikä- ja jäsenliittorakenteeltaan perusjoukkoa (työvoimaan kuuluva jäsenistö kyselyyn osallistuneissa liitoissa).
Artikkelissa esitetään, että i) julkisia TKI-investointeja erityisesti korkeakoulusektoriin lisätään ja samalla uudistetaan yliopistojen kannustinjärjestelmää, ii) riittävän suuri, kattava ja pitkäjänteinen TKI-investointien verokannustin otetaan käyttöön ja samalla uudistetaan TKI-investointien tukipolitiikka, iii) kansallista aineettomien oikeuksien politiikkaa uudistetaan ja v) kansanvälisten osaajien maahanmuuttoa edistetään.
Artikkelin on kirjoittanut VTT Tuomas Takalo, joka on vanhempi tutkimusneuvonantaja Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosastolla ja Helsinki Graduate School of Economicsin toimialan taloustieteen tutkimusryhmän jäsen.
Akavan jäsenkentässä häirintä ja maalittaminen kohdistuu erityisesti julkisella sektorilla työskenteleviin akavalaisiin, kuten poliiseihin ja oikeuslaitoksessa toimiviin mutta myös sosiaali- ja terveyden hoitoalan henkilöstöön sekä tutkijoihin ja toimittajiin. Poliittisen päätöksenteon ja demokratian toteutuminen voi olla vaarassa, jos ehdokkuutta harkitsevat joutuvat jättämään ehdokkuusaikeet maalittamisen pelossa ja/tai oman ja läheistensä turvallisuutensa takia.
Artikkelissa tarkastellaan ja vertaillaan kriminalisointiehdotuksia sekä säännösehdotusten taustalla olevia periaatteita.
Artikkelin on kirjoittanut rikos- ja prosessioikeuden professori emeritus Pekka Viljanen.
Akava Works selvitti yhteistyössä Kantarin kanssa 20–64-vuotiaiden akavalaisten palkansaajien kotitalousvähennyksen käyttöä sekä näkemyksiä kotitalousvähennyksestä. Kyselylomakkeen vastausaika oli 12.2.2021–21.2.2021. Kyselyyn vastasi 1 012 akavalaista. Vastanneista 46 prosenttia oli hakenut edeltävien 24 kuukauden aikana kotitalousvähennystä. Vastanneista 53 prosenttia ei ollut hakenut vähennystä ja vajaa prosentti ei osannut sanoa, oliko hakenut edeltävien 24 kuukauden aikana kotitalousvähennystä.
Kotitalousvähennykseen oikeuttavia palveluita ovat kotia tai vapaa-ajan asuntoa varten ostetut remontti- ja asennuspalvelut, siivous ja kotitalouspalvelut sekä erilaiset hoivapalvelut. Näistä palveluista selvästi suosituimmat ovat erilaiset remontti- ja asennuspalvelut, joita ainakin joskus kertoo käyttävänsä peräti 70 prosenttia kaikista kyselyn vastaajista (kuvio 1). Ainakin joskus siivouspalveluita käyttää 35 prosenttia vastaajista ja pieni 14 prosentin joukko vastaajista käyttää siivouspalveluita vähintään kerran kuukaudessa. Hoivapalveluiden ostaminen on selvästi muita palveluita harvinaisempaa. Peräti 82 prosenttia kertoo, ettei osta koskaan kyseisiä palveluita.
Kuvio 1: Erilaisten palvelujen käytön frekvenssi vastaajien keskuudessa.
Kotitalousvähennykseen oikeuttavia palveluita ostetaan monista syistä, joista mikään yksittäinen ei näyttäisi nousevan selvästi muita tärkeämmäksi (kuvio 2). Yli puolet vastaajista kertoo palveluiden ostamisen syyksi sen, etteivät omat taidot riitä palveluiden tekemiseen itse. Lisäksi itse tekemistä voi rajoittaa erilaisten lupien puute, mikä on ilmeistä esimerkiksi sähkötöissä. Runsas kolmannes vastaajista kertoo lupien puutteen palveluiden ostamisen syyksi. Vaikuttaisi myös siltä, että monet ostetuista palveluista ovat sellaisia, jotka olisi mahdollista tehdä itse, mutta ne päätetään ulkoistaa helpottaakseen omaa elämää.
Vastaajista 43 prosenttia kertoo oman ajan säästämisen tärkeäksi syyksi ostaa kotitalousvähennykseen oikeuttavia palveluita. Palveluiden ostamisen motiivien perusteella voisi myös väittää, että kotitalousvähennys itsessään lisää palveluiden kulutusta. Noin puolet vastaajista kertoo ostavansa kotitalousvähennykseen oikeuttavia palveluita sen takia, että kotitalousvähennys alentaa palvelun lopullista hintaa.
Kuvio 2: Vastaajien kertomia syitä kotitalousvähennyksen oikeuttavien palveluiden ostamiseen. Vastaajat saivat valita useamman syyn.
Kuviossa 3 on kuvattu erilaisiin palveluihin vastaajien käyttämien rahasummien jakaumaa. Mukana on kunkin palvelun osalta vain ne vastaajat, jotka ovat edeltävien 24 kuukauden aikana ostaneet kyseistä palvelua. Remontti- ja siivouspalveluiden kohdalla noin puolet palveluita käyttäneistä osti niitä edellisen kahden vuoden aikana alle 2 000 eurolla. Siivouspalveluihin käytetään taas selvästi vähemmän rahaa, sillä puolet vastaajista osti palveluita enintään 1 000 eurolla. Osa vastaajista oli ostanut erilaisia palveluita yli 10 000 eurolla edellisen kahden vuoden aikana, mikä kuukausitasolla tarkoittaa keskimäärin useita satoja euroja. Remonttipalveluita vähintään 10 000 eurolla ostaneita oli 17 prosenttia palveluita käyttäneistä, mikä on sama osuus kuin hoivapalveluita vähintään 10 000 eurolla ostaneilla. Siivouspalveluita vähintään 10 000 eurolla oli ostanut edellisen kahden vuoden aikana 13 prosenttia palveluita käyttäneistä.
Kuvio 3: Vastaajan kotitalouden käyttämä raha erilaisiin palveluihin. Mukana vain palveluita ostaneet vastaajat.
Miten kotitalousvähennyksen poistaminen vaikuttaisi erilaisten palveluiden kulutukseen?
Kuviossa 4 on esitetty kyselyyn vastanneiden näkemykset liittyen edellä mainittuun kysymykseen. Mukana ovat kunkin palvelun osalta vain ne vastaajat, jotka kertovat ainakin joskus käyttävän kyseistä palvelua (ks. kuvio 1). Hieman palvelun mukaan vaihdellen noin 30–40 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, ettei kotitalousvähennyksen poisto vaikuttaisi lainkaan vähennykseen oikeuttavien palveluiden ostamiseen. Jos kotitalousvähennyksen poistolla kuitenkin koetaan olevan jotain vaikutusta palveluiden kulutukseen, se on ennen kaikkea kielteinen. Siivous- ja kotitalouspalveluita ostavista vastaajista peräti 63 prosenttia kertoo kotitalousvähennyksen poiston vähentävän palveluiden kulutusta. Remonttipalveluiden kohdalla vastaava osuus on 54 prosenttia ja vastaavasti hoivapalveluiden kohdalla 42 prosenttia.
Kuvio 4: Kotitalousvähennyksen poiston vaikutus vastaajien palveluiden kulutukseen. Mukana kunkin palvelun osalta vain ne vastaajat, jotka kertovat edes joskus käyttävän kyseistä palvelua.
Vastaajien suhtautuminen kotitalousvähennyksen tason muutoksiin
Kirjoitushetkellä kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on 2 250 euroa vuodessa. Kotitalousvähennyksen saa vain ostetun palvelun työn osuudesta, jonka arvosta taas 40 prosenttia on verotuksessa vähennyskelpoista. Lisäksi kotitalousvähennykseen liittyy 100 euron omavastuu, eli mikäli vuodessa ostaa työtä alle 250 eurolla, kotitalousvähennystä ei saa lainkaan. Saadakseen maksimivähennyksen tulee työtä ostaa yritykseltä vuodessa 5 875 euron edestä ((5 875 euroa x 40 %) – 100 euroa) = 2 250 euroa).
Jos kotitalousvähennyksen omavastuun suuruuteen ei kosketa, kotitalousvähennyksen tasoa voidaan parantaa kahdella tavalla. Joko vähennyksen enimmäismäärää nostetaan nykyisestä 2 250 eurosta tai vähennyskelpoisen työn prosenttiosuutta nostetaan nykyisestä 40 prosentista.
Mikäli kotitalousvähennyksen vähennyskelpoisen työn osuutta kasvatetaan, se nostaa kaikkien alle enimmäismäärän vähennystä käyttävien saamaa verohelpotusta. Tämä taas välillisesti laskee ostettujen palveluiden hintaa ja on omiaan lisäämään niiden kysyntää. Kotitalousvähennystä aiemmin hakeneista 72 prosenttia kertoo ostavansa enemmän palveluita, mikäli vähennyskelpoisen työn osuutta nostettaisiin (kuvio 5). Muista vastaajista näin ajattelee 42 prosenttia. Melko harva vastaaja on sitä mieltä, ettei vähennyskelpoisen työn osuuden nosto vaikuttaisi lainkaan kulutettuihin palveluihin. Aiemmin kotitalousvähennystä hakeneista näin ajattelee vain 10 prosenttia ja muista 19 prosenttia.
Kuvio 5: Vastaajien suhtautuminen verotuksessa vähennettävän työn osuuden kasvattamiseen. Kotitalousvähennystä hakeneet ovat ne vastaajat, jotka edeltävien 24 kuukauden aikana on hakenut vähennystä.
Toinen tapa parantaa kotitalousvähennyksen tasoa on nostaa sen enimmäismäärää. Enimmäismäärän nostaminen toisaalta hyödyttää vain niitä kotitalousvähennyksen saajia, jotka myös nykyään hakisivat täyttä kotitalousvähennystä. Jos henkilöllä ei aiemmin ollut aietta hakea kotitalousvähennyksen enimmäismäärää, miksi hän tekisi niin enimmäismäärän kasvaessa?
Kyselyyn vastanneista aiemmin kotitalousvähennystä hakeneista 68 prosenttia kertoo ostavansa suuremmalla summalla palveluita, mikäli kotitalousvähennyksen enimmäismäärää nostettaisiin (kuvio 6). Muista vastaajista samaa mieltä oli selvästi pienempi 34 prosentin joukko, mikä on varsin ymmärrettävää. Jos henkilö ei hae nykyään lainkaan kotitalousvähennystä, vähennyksen enimmäismäärän nostaminen ei luultavasti tee siitä hänelle merkittävästi houkuttelevampaa. Selvänä vähemmistönä ovat he, joiden mielestä vähennyksen enimmäismäärän nostolla ei olisi vaikutusta palveluiden kulutukseen. Näin ajattelee 15 prosenttia nykyään kotitalousvähennystä käyttävistä vastaajista ja 26 prosenttia muista vastaajista.
Kuvio 6: Vastaajien suhtautuminen kotitalousvähennyksen enimmäismäärän kasvattamiseen. Kotitalousvähennystä hakeneet ovat ne vastaajat, jotka edeltävien 24 kuukauden aikana on hakenut vähennystä.
Kuten aiemmin on mainittu, kotitalousvähennyksen enimmäismäärän nostaminen kasvattaisi saadun vähennyksen määrää vain heidän tapauksessaan, jotka myös nykyään hakisivat täyttä vähennystä. On kuitenkin mahdollista, että osalla näistä henkilöistä saadun vähennyksen kasvu ei niinkään johtuisi ostettujen palveluiden lisääntymisestä, vaan joka tapauksessa ostettavien palveluiden ”valumisesta” vähennyksen piiriin. Saadakseen tällä hetkellä enimmäisvähennyksen työtä tulisi ostaa vuodessa 5 875 eurolla. Jos esimerkiksi tiedossa on välttämätön kattoremontti, jossa työn osuus maksaa 10 000 euroa, kotitalousvähennyksen enimmäismäärän nostaminen kasvattaisi saadun vähennyksen määrää nykyisestä. Itse päätökseen ostaa kattoremontti vaikuttaa kuitenkin todennäköisemmin katon teknisen käyttöiän vastaantulo kuin muutokset kotitalousvähennyksen enimmäismäärän tasoon.
Jopa 85 prosenttia kertoo käyttävänsä enemmän rahaa palveluihin, mikäli vähennyksen enimmäismäärää nostettaisiin.
Vaikka palveluita ostetaan riippumatta kotitalousvähennyksen enimmäismäärästä, luultavasti tapahtuu myös vähennyksen käytön optimointia. Toisin sanoen osa vähennyksen saajista välttää ostamasta kalenterivuoden aikana enempää palveluita kuin mihin on mahdollista saada kotitalousvähennystä. Tällaisessa tapauksessa vähennyksen enimmäismäärän nostaminen voi lisätä palveluiden kulutusta. Myös kyselyn aineisto antaa viitteitä, että tietynlaista optimointia harrastetaan. Erityisesti juuri ne vastaajat, jotka verovuonna 2020 hakevat täyttä tai lähes täyttä vähennystä ovat sitä mieltä, että vähennyksen enimmäismäärän nostaminen lisäisi heidän palvelujen ostoa (kuvio 7). Vähintään 2 000 eurolla vähennystä hakevista jopa 85 prosenttia kertoo käyttävänsä enemmän rahaa palveluihin, mikäli vähennyksen enimmäismäärää nostettaisiin.
Kuvio 7: Osuus vastaajista, jotka kertovat ostavansa enemmän ja/tai laadukkaampia palveluita, jos kotitalousvähennyksen enimmäismäärää nostettaisiin. Osuutta on tarkastelu sen mukaan, kuinka paljon vastaaja kertoo hakevansa vähennystä vuonna 2020.
Pasi Sorjosen artikkeli kotitalousvähennyksen käytöstä eri tuloluokissa ja vähennyksen vaikutuksesta kotitalousvähennykseen oikeuttavan työn kysyntään.
Artikkeli nostaa esiin, että viime vuosina TKI-rahoitukseen on muodostunut aukko. Rahoitusta ei ole tarjolla entiseen tapaan perustutkimuksen ja kehittämistoiminnan välimaastoon, jonne sijoittuisivat monivuotiset yritysten ja yliopistojen yhteistyöhankkeet. Artikkeli esittelee lyhyesti TKI-yhteistyön malleja Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta.
Tohtorien työllistyminen yrityssektorille on yrityksille tärkeä linkki yliopistomaailmaan. Tähän pitää luoda uusia polkuja, koska yritysten menestyminen rakentuu niiden osaamisesta.
Läpimurtoinnovaatioita tuotteissa ei voida saavuttaa lyhyiden projektien ketjuna, koska matka perustutkimuksesta tuotteeksi on pitkä. Tällä hetkellä Suomen innovaatioketjun heikoin lenkki on tutkimuksen ja tuotekehityksen välissä.
Kirjoittajat: Yrjö Neuvo ja Seppo Tikkanen
Tekniikan tohtori Yrjö Neuvo on ollut vahvistamassa Suomen osaamispohjaa tietotekniikan perustutkimuksessa ja teollisissa sovelluksissa. Neuvolla on laaja kokemus yliopisto-, tutkimus- ja yritysmaailmasta. Hän työskenteli muun muassa Aalto-yliopistossa professorina ja tutkimusjohtajana sekä pitkään Nokian teknologiajohtajana. Professori Neuvo on ollut Academia Europæan jäsen vuodesta 1989 ja Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1993.
Tekniikan tohtori Seppo Tikkanen on työskennellyt pitkään teollisuudessa ja Tampereen yliopiston palveluksessa, muun muassa automaatiotekniikan professorina. Tällä hetkellä Tikkanen työskentelee teollisuuden digitalisaatioon keskittyvässä innovaatioalusta DIMECCissä. Tikkasen vastuulla on yrityksiä ja tohtoreita yhdistävä Post Docs in Companies eli PoDoCo-ohjelma.
Artikkeli pyrkii tunnistamaan keskeisiä tekijöitä, jotka voivat asettaa vammaiset henkilöt eriarvoiseen asemaan koulutuksessa ja sitä kautta työllistymisessä. Artikkeli keskittyy korkeakoulutukseen vammaisten henkilöiden työllisyyden edistäjänä. Artikkelin tarkoituksena on tehdä näkyväksi muutoksia, joita yhteiskunnassa ja erityisesti koulutuspolussa pitää toteuttaa, jotta vammaiset henkilöt voivat yhdenvertaisesti opiskella ja suorittaa korkeakoulututkinnon ja näin edistää heidän työllistymistään ja osallisuuttaan.
Näkökulmia asuntopolitiikkaan -artikkelikokoelma koostuu kolmesta asuntopolitiikka-aiheisesta artikkelista.
Timo Aro käsittelee kirjoituksessaan alueellisen liikkuvuuden sekä asuntomarkkinoiden välistä yhteyttä.
Signe Jauhiainen arvioi artikkelissaan suomalaisia asumistukia.
Seppo Laakso ja Henrik Lönnqvist tarkastelevat artikkelissaan asuntomarkkinoiden ongelmia ja ratkaisuja kasvukeskusten näkökulmasta.
Esipuheen artikkelikokoelmaan on kirjoittanut Osmo Soininvaara. Kirjoituksessaan Soininvaara kommentoi artikkeleita omasta näkökulmastaan. Voit lukea Soininvaaran esipuheen myös blogikirjoituksena.
Korkeakoulutettujen työttömien määrä oli vuoden 2020 elokuun lopussa yhteensä 44 275, joka on 7 869 henkilöä (+21,6 %) enemmän kuin vuotta aiemmin. Myös korkeakouluista vastavalmistuneiden työttömien määrä on lisääntynyt vuoden aikana. Työttömänä oli elokuun 2020 lopussa 3 906 (+36,1 %) korkeakoulusta vastavalmistunutta henkilöä.
Akava julkaisee kuukausittain työttömyyskatsauksen. Katsauksessa avataan korkeakoulutettujen työttömyyslukuja. Luvut perustuvat työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastoihin. Luvut eivät sisällä lomautettuja.
Ohessa syyskuun 2020 työttömyyskatsaus, jossa luvut ovat elokuun lopun tilanteesta.
