Artikkelissa tarkastellaan työkykyä, työkyvyttömyyttä ja työkyvyttömyyden riskitekijöitä erityisesti asiantuntijatyön näkökulmasta. Aluksi artikkelissa käysittelee työkykyä ja työkyvyttömyyttä ilmiöinä sekä luo katsauksen suomalaisten työkyvyn viimeaikaiseen kehitykseen tilasto- ja tutkimustiedon valossa. Tämän jälkeen artikkelissa pohditaan erityisesti asiantuntijatyön piirteitä ja haasteita työkyvyn näkökulmasta sekä tarkastellaan tutkimustietoa työkyvyttömyyteen yhteydessä olevista tekijöistä. Lopuksi pohditaan työkyvyttömyysriskien ennaltaehkäisyn keinoja.
Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevän henkilöstön koettu työkyky ja työolosuhteet muuttuivat hyvinvointialueiden perustamisen yhteydessä. Aineisto koostui Työterveyslaitoksen kunnissa, sairaanhoitopiireissä, sote-kuntayhtymissä ja hyvinvointialueilla tekemien työhyvinvointikyselyjen vastauksista. Tutkimuksessa käytetty hyvinvointialueiden työntekijöiden aineisto on ainutlaatuisen suuri ja hyvin kattava näyte suomalaisista julkisen sektorin sote- ja pelastusalan työntekijöistä hyvinvointialueuudistusta edeltäneeltä ja sitä seuraavalta ajalta. Työterveyslaitos teki tutkimuksen Akava Worksin toimeksiannosta.
Artikkeli nostaa esille vaihtoehtoja, joiden avulla työkyvyttömyyttä voidaan vähentää. Siinä kuvataan työkyvyn edellytyksiä, työkyvyttömyyden ehkäisemistä työpaikoilla, sairauspoissaoloihin liittyviä käytäntöjä ja työkyvyttömyyden aikaisia toimeentulon tukimuotoja. Esillä on myös korvaavan työn malli ja työn muokkaaminen työkyvyn suojaamiseksi.
Artikkelissa käsitellään viimeaikaisten työelämän ja työnteon tapojen muutosten valossa tuottavuutta erityisesti työhyvinvoinnin, johtamisen ja osaamisen kehittämisen näkökulmasta. Yhteisöllisyys on esillä työhyvinvoinnin, oppimisen ja innovaatioiden osatekijänä. Tuottavuuden tarkastelu painottuu kokonaistuottavuuteen.
Heikkenevän huoltosuhteen oloissa on painetta työkyvyn säilyttämiselle pienenevässä työssä käyvien ryhmässä. Työkykyyn voidaan vaikuttaa myönteisesti työelämässä, mikä vaikuttaa edelleen työurien pituuteen. Työhön osallistuminen lisää terveyttä ja hyvinvointia sekä edelleen eläkeikän elämänlaatua. Artikkeli nostaa esille ikääntymisen vaikutuksiin liittyviä käsityksiä, työkyvyn ulottuvuuksia ja osatekijöitä tutkimustulosten valossa.
Työkyvyllä tarkoitetaan toimintakyvyn ja työn asettamien vaatimusten välistä suhdetta. Kun toimintakyky ja työn vaatimukset eivät ole tasapainoissa, voidaan puhua heikentyneestä työkyvystä.
Koronapandemia on herättänyt erityisen huolen suomalaisten mielenterveydestä. Masennuksena tai ahdistuksena ilmenevä psyykkinen kuormittuneisuus on kasvanut. Työikäisessä väestössä kuormitus on korkeaa: 20–29-vuotiaiden joukossa kuormittuneisuus on aikuisväestössä kaikkein suurinta, mutta 30–39-vuotiailla ja 40–49-vuotiailla kuormitus on selkeästi kasvanut eniten.
Artikkeli nostaa esiin työkyvyttömyyden kustannukset ja pohtii suomalaisen työelämän piirteitä työterveyden ja työkyvyn kannalta. Työhyvinvointiin panostaminen sekä työnantajan että työntekijän toimilla ehkäisee työkyvyttömyyttä ja siitä aiheutuvia kustannuksia.
Psyykkisesti kuormittuneiden työkyvyn kehitys on ollut erityisen huolestuttavaa ja heidän työkykyään olisi tärkeää pystyä kohentamaan. Psyykkisesti merkittävästi kuormittuneiden itse arvioitu työkyky heikkeni huomattavasti vuodesta 2017 vuoteen 2020, kun taas muussa väestössä työkyky ei muuttunut.
Artikkeli käsittelee työkykyä ja työkyvyttömyyden kustannuksia julkisella alalla. Työkyvyttömyydestä ja tekemättömästä työstä aiheutuu vuosittain miljardien eurojen kustannukset. Artikkeli nostaa esiin keinoja, joilla työkykyä voidaan tukea tulevaisuudessa.
Toiminnalliset evästeet ovat verkkosivuston toimivuuden ja kehityksen kannalta tarpeellisia. Toiminnalliset evästeet eivät tallenna tietoja, joista sinut voitaisiin välittömästi tunnistaa.
