Suomen hallitus tavoittelee 75 prosentin työllisyysastetta, jonka saavuttaminen tarkoittaisi sitä, että kolme neljästä 15-64-vuotiaasta on töissä. Se on hyvä tavoite, mutta tietenkin täysin riittämätön pidemmän päälle, kun otetaan häämöttävä demografinen kehitys huomioon. Jos aiomme pitää kiinni nykyisistä julkisen sektorin palveluista, on kestämätön ajatus, että niinkin moni kuin joka neljäs työikäinen ei edelleenkään olisi töissä.
Tuoreet tilastot kertovat, että Suomen työllisyysaste oli vuonna 2019 keskimäärin 72,6 prosenttia eli vajaan prosenttiyksikön korkeampi kuin sitä edellisenä vuonna. Työllisyys on heikompi kuin tärkeissä kilpailijamaissa. Tämä ei ole uusi asia. Kyse on muutaman vuosikymmenen mittaisesta ongelmasta, joka koskee useimpia ikäluokkia, miehiä ja naisia, sekä kaikkia koulutusasteita. Sanalla sanoen, Suomen työmarkkinoilla on jotain pahasti pielessä.
Vuonna 2018 Suomen työllisyysaste oli 15-64-vuotiaiden ikäluokassa matalampi kuin Ruotsin, Tanskan, Hollannin, Saksan ja Viron kaltaisten verrokkimaiden. Jätän mieluiten vertailusta pois alle 25-vuotiaat, joiden haluamme käyvän koulua ja opiskelevan, mutta tulos ei silloinkaan muutu. Häviämme myös 25-64-vuotiaiden työllisyysasteiden vertailun näille samoille maille.
Kuvaaja: Työllisyysaste eri maissa – 25-64 -vuotiaat
Tarkempi vuoden 2018 työllisyysasteiden vertailu paljastaa, että Ruotsi päihitti meidät jokaisessa ikäluokassa (25-29, 30-34, …, 70-74). Tämä toistuu vielä erikseen sekä miesten että naisten osalta. Vain naisten ikäluokassa 50-54 olimme lähes yhtä hyviä.
Kuvaaja: Työllisyysasteet eri maissa, 60-64 -vuotiaat
Kuvaaja: Työllisyysasteet eri maissa, 30-34 -vuotiaat
Suomen muita matalampi työllisyysaste ei ole tilapäinen ongelma. Häviämme vertailun ikäluokassa 25-64 Ruotsille ja Tanskalle joka vuosi vuoden 1995 jälkeen. Kymmenen viime vuoden ajan häviämme tämän saman vertailun myös Saksalle ja Hollannille, sekä jo useamman vuoden ajan myös Virolle.
Vuoden 1995 jälkeen häviämme vertailun Ruotsiin joka vuosi jokaisessa yli 25-vuotiaiden ikäluokassa. Miehet kärsivät tappion jokaisessa yli 40-vuotiaiden ikäluokassa, mutta naiset ovat sentään onnistuneet päihittämään Ruotsin joinakin yksittäisinä vuosina etenkin ikäluokissa 40-44, 45-49 ja 50-54.
Työllisyysasteet kohoavat koulutustason myötä. Perusasteen koulutuksen varassa olevien 25-64-vuotiaiden työllisyysaste on Suomessa vain runsaat 55 prosenttia. Voitamme sillä Ranskan, mutta häviämme kirkkaasti vertailun muille maille, jotka yltävät reilusti yli 60 prosentin lukemiin.
Kuvaaja: Työllisyysasteet eri maissa, 25-64 -vuotiaat, perusasteen suorittaneet
Keskiasteen suorittaneiden suomalaisten työllisyysaste on tässä ikäryhmässä noin 75 prosenttia. Pärjäämme jälleen Ranskalle, mutta häviämme muille, jotka yltävät 80 prosenttiin ja osa selvästi parempaankin.
Korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden suomalaisten työllisyysaste on päälle 86 prosentin. Tuolla lukemalla päihitämme Ranskan sekä Viron ja jäämme Tanskasta melko vähän. Ruotsi, Saksa ja Hollanti ovat omassa luokassaan 89 prosentin tuntumassa ja vähän sen ylikin.
Eri maiden tilastointikäytännöt vaikeuttavat jonkin verran työllisyysasteiden vertailua. Esimerkiksi Suomessa äitiys- tai isyysvapaan takia töistä poissa olevat lasketaan työllisiksi, mutta vanhempainvapaalla olevia ei. Ruotsissa vanhempainvapaalla oleva lasketaan työlliseksi.
Lisäksi maiden välillä on eroa siinä, kuinka paljon tehdään kokoaika- ja osa-aikatyötä. Lähtökohtaisesti osa-aikainen työ on parempi vaihtoehto kuin ei työtä lainkaan. Ollaan mukana työmarkkinoilla, työkokemus karttuu, ja ollaan vähemmän tulonsiirtojen varassa.
Minulla oli äskettäin tilaisuus kuunnella Tukholmassa Ruotsin työministerin esitystä heidän työllisyyspolitiikastaan sekä mahdollisuus jutella hänen kanssaan lyhyesti kahden kesken. Myönnettävä on, että ruotsalaisten into etsiä keinoja nostaa omaa työllisyyttään lisää nykyiseltä korkealta tasolta teki vaikutuksen.
Lisätietoja:
