Akava Works -kirjoittajavieras 1/2019, Vesa Kanniainen, kansantaloustieteen emeritusprofessori, Helsingin yliopisto
EU-jäsenyyden vaikutukset Suomen makrotalouteen: arvioita Akavan tilaamasta arviointiraportista
Riippumaton konsultointiyritys Oxford Economics on laatinut Akava Worksin toimeksiannosta selvityksen Suomen EU-jäsenyyden taloudellisesta merkityksestä (Akava Works -raportti 1/2019). Tässä kirjoituksessa esitän lyhyen arvion Oxford Economicsin selvityksen johtopäätöksistä.
Yhteenvetona voi todeta, että selvityksen mukaan Suomi on hyötynyt pääsystä yli 500 miljoonan kuluttajan sisämarkkinoille sekä kaupan ja investointien esteiden purkamisesta jäsenvaltioiden välillä. Asukasta kohden laskettu bruttokansantuote olisi Suomessa vuonna 2017 ylittänyt 1,2–1,7 prosentilla sen tason, mihin Suomi olisi yltänyt, jos maa olisi jäänyt EU:n ulkopuolelle. Myös kaupan ja ulkomaisten sijoitusten kasvu on vahvistanut Suomen elintasoa bruttokansantuotteella mitattuna.
Kasvun odotetaan lisääntyvän tulevaisuudessa, kun EU-hankkeet energiaunionin, digitaalisten sisämarkkinoiden ja pääomamarkkinaunionin muodossa kuin myös uudet kauppasopimukset etenevät. EU:n on arvioitu myötävaikuttaneen 40 000 uuden työpaikan syntymiseen. EU-jäsenyyden on myös katsottu lisänneen kokonaiskauppaa 9–26 prosenttia. EU- ja EMU-jäsenyyden myötä Suomeen olisi tullut 31,7 mrd euroa suorina ulkomaisina sijoituksina vuodesta 1995 lähtien.
Analyysi EMU:n vaikutuksesta ei anna yhtä selkeää kuvaa kuin mitä EU-jäsenyyden vaikutusten osalta löydettiin. Vaikutusta pidetään lähinnä neutraalina. Erään raportissa viitatun tutkimuksen mukaan EMU:n vaikutus kasvuun olisi ollut erittäin myönteinen vuoteen 2007 saakka. Raportin mukaan vuoden 2008 jälkeinen kasvukehitys kuitenkin osoittaa, että tulos ei olisi sama, jos tutkimus toistettaisiin käyttäen kattavampaa aikasarjaa.
Akavan tilaama selvitys on tärkeä puheenvuoro
Tulokset integraation myönteisistä taloudellisista vaikutuksista ovat yhteensopivia sen kanssa, miten taloustieteessä on totuttu ajattelemaan. Lisäksi EU-jäsenyyden taloudelliset kustannukset on arvioitu pieniksi. Suomen nettomaksu on vain 0,04 prosenttia maan BKT:sta. EU-sääntelyyn toki liittyy kustannuksia, mutta vastaavia kustannuksia olisi syntynyt myös tapauksessa, jossa maa ei olisi liittynyt EU:hun.
Huomioita taustatutkimuksista
Oxford Economicsin selvitys perustuu olemassa olevaan alan tutkimustietoon. Se sisältää 75 viittausta. Viitatut tutkimukset ovat kuitenkin perustuneet aineistoihin, jotka useimmiten koskevat aikaa ennen finanssikriisiä 2008–2009. Tutkimusten jatkaminen tuoreemmalla aineistolla olisi kovin toivottavaa. Toisaalta raportissa ei ole löydetty yhtäkään suomalaista tutkimusta, johon olisi voitu viitata. Suomen Pankki voisi siis aktivoitua hankkeissaan myös tällä tutkimusalueella.
Raportissa nähdään aivan oikein se, että erottelu EU-jäsenyyden ja eurojäsenyyden välillä on oleellinen. Ongelmaksi kuitenkin jää, miten nämä vaikutukset olisi tilastoaineistoissa eroteltavissa. Integraation myönteiset vaikutukset ovat yhteensopiva tulos sen kanssa, mitä talousteorian valossa on aihetta odottaa. Euroalueen ajauduttua olemassaolonsa toisella vuosikymmenellä kriisiin rahaliiton vaikutuksia voi perustellusti pitää negatiivisina. Kysymys euron kustannuksista ei ole pelkästään kriisimaihin suunnatuista laajoista tukipaketeista (jotka ovat tulonsiirtoja), vaan kriisin aiheuttamista vaikutuksista investointeihin, kulutukseen ja työllisyyteen euroalueella. Euroalueen potentiaalinen BKT ei ole sama kuin ennen eurokriisiä. Poikkeuksena on Saksa, jonka vienti on merkittävästi hyötynyt euron devalvoitumisesta suhteessa dollariin.
Itse asiassa on selvää, että Euroopan rahaliitto toimiakseen tulee tarvitsemaan pysyviä tulonsiirtoja kehittyneistä jäsenmaista kehittyviin. Tämän näki jo makrotalousteorian perustaja John Maynard Keynes, joka huomautti, että Bretton Woods järjestelmä ei voi toimia ilman tulonsiirtoja vaihtotaseylijäämämailta vaihtotasealijäämämaille. Tässä ei ole mitään uutta: kuntien valtionosuudet ovat pysyvä osa Suomen fiskaalista federalismia ja myös Yhdysvalloissa liittovaltio tukee talousvaikeuksissa osavaltioita rahallisesti monen kanavan kautta.
Tutkimuksellisesti on kuitenkin ilmeisen vaikea erottaa integraation positiivisia ja rahaliiton negatiivisia vaikutuksia toisistaan kvantitatiivisesti. Tuloksia voisi kuitenkin tulkita niin, että rahaliiton kielteisistä vaikutuksista huolimatta integraation positiiviset vaikutukset tuottavat nettomääräisesti myönteiset kokonaisvaikutukset. Tästä seuraa myös se johtopäätös, että ilman yhteisen rahan käyttöönottoa EU:n talouksien kasvuaste olisi ollut korkeampi, kuin se, mikä toteutui.
Sisämarkkinat julkishyödykkeenä
Oxford Economicsin raportissa todetaan yhteisten sisämarkkinoiden luomisen olevan EU:n keskeinen tavoite. Tähän on pyritty tavaroiden, palveluiden, pääoman ja ihmisten vapaan liikkumisen avulla. Tämän näkemyksen teoreettiseksi taustaksi sopii nostaa Alberto Alesinan ja Enrico Spolaore merkittävä analyysi ”The Size of Nations”, joka kirjana on julkaistu jo vuonna 2003. Se tarjoaa uskottavan näkemyksen sille, miten federaation muodostumista on hyvä käsitellä kahden vastakkaisen mekanismin tuloksena. Mahdollisuus tuottaa julkishyödykkeet kollektiivisesti ja kustannuksia säästäen puoltaa laajaa federaatiota. Historiallinen, sosiaalinen ja kulturellinen heterogeenisuus puoltaa suppeampaa federaatiota ihmisten eroavan arvomaailman vuoksi.
Sisämarkkinat edustavat mitä suurimmassa määrin julkishyödykettä – kaikki siihen osalliset ovat hyötyjiä. Traagista on toisaalta se, että vapaa liikkuvuus on hankalasti yhteensovitettavissa kansantalouksien heterogeenisyyden esimerkiksi erilaisen kehittyneisyyden sekä eriasteisen sosiaaliturvan kanssa. Ison-Britannian brexit-halu luultavasti selittyy pitkälti tällä seikalla. Alesina–Spolaore teorian mukaan federaation toisaalta tulisi keskittyä juuri julkishyödykkeiden tuottamiseen. Niitä ovat yhteismarkkinoiden ohella kansallinen turvallisuus, yhteinen energia- ja ilmastopolitiikka ym. Subsidiariteettiperiaate tähtäsi juuri tämän tavoitteeseen, vaikka on usein sivuutettu EU:n päätöksenteossa.
EU-jäsenyyden vaikutukset Suomelle
EU-jäsenyyden myönteiset vaikutukset Suomen kansantaloudelle raportti tiivistää seuraavasti: osallisuus EU:n tulliunionissa, EU:n yhteiset kauppasopimukset 34 valtion kanssa, kotimaisten yritysten nauttimien etujen rajoittaminen ja kilpailun edistäminen ja työvoiman vapaa liikkuvuus. Vilkastunut osallisuus kansainvälisessä vaihdannassa on tämän mukaan näkynyt tuottavuuden kasvuna usean eri kanavan kautta: tuotannon erikoistuminen suhteellisen edun periaatteen mukaan, suuruuden ekonomia sekä kilpailu hintakurin ja laadun paranemisen edistäjänä.
Ongelmaksi raportin näissä arvioissa on kuitenkin nähtävä se, että niiden takana olevat selvitykset ovat sittenkin kovin vanhoja. Niiden data tyypillisesti rajoittuu finanssikriisiä edeltävään aikaan. Lisäksi EU:n 40 prosentin osuus Suomen ulkomaankaupasta merkitsee samalla sitä, että 60 prosenttia käydään muiden maiden kuin EU:n jäsenmaiden kanssa: Ruotsi, Venäjä, Iso-Britannia, USA ja Aasian maat etunenässä. Maahanmuuton vaikutusten osalta tarvittava erottelu koskee työperäisen maahanmuuton ja pakolaisuuden erilaisia valtiontaloudellisia ja tuottavuusvaikutuksia. Taustaselvitykset ovat kaikki vuosien 2014–2015 pakolaiskriisiä edeltävältä ajalta.
Valuuttakurssiepävarmuuden tilalle ylivelkaantumisriski
EMU:n vaikutusarviot ovat asia erikseen. Raportissa huomautetaan aivan oikein, että valuuttakurssien muutokset aiheuttavat luonnollista epävarmuutta sijoitustoiminnassa. Nobelisti Robert Mundellin alkuperäinen idea edusti näkemystä, että Euroopan rahaliitto ei muodosta optimaalista valuutta-aluetta: maita kohtaavat epäsymmetriset sokit puoltavat tarvetta säilyttää kansallinen rahapolitiikka keinovalikoimassa. ”Nuoren Mundellin” näkemyksen korvaajaksi nousi sittemmin ”vanhan Mundellin” vastakkainen näkemys. Sen mukaan valuuttakurssiepävarmuuteen perustuvat erot kansallisissa julkisen velan koroissa aiheuttavat tehottomuutta riskien hallintaan ja portfoliosijoituksiin. Mundell käänsi kelkkansa ja kääntyi tukemaan Euroopan rahaliiton olemassaoloa. Kokemus osoitti, että vanha Mundell oli osunut oikeaan: kaikkien euroalueen jäsenmaiden valtionlainojen korot alenivat Saksan valtionlainojen tasolle jo, kun rahaliittoa oltiin luomassa. Mitä Mundell ei ollut ennakoinut, oli se, että pian Kreikan korot ampaisivat taivaisiin ja koko euroalue ajautui olemassaoloaan koskevaan kriisiin. Euro eliminoi valuuttakurssiepävarmuuden valuutoilta, mutta toi tilalle velkaantumisriskin.
Ruotsia koskevat tulokset vaihtelevia
Raportti toteaa, että yksi keino arvioida EMUn nettovaikutusta on verrata talouden kehitystä vertailumaissa, joissa joko on otettu euro käyttöön tai ei ole otettu. Erään tutkimuksen mukaan EMUn seurauksena euroalueella bruttokansantuote asukasta kohden olisi ollut 0,7 prosenttia alhaisempi vuonna 2007. Ruotsia koskevat tulokset (joita on vähän) ovat kuitenkin vaihtelevia.
Nokia-vaikutus ei näy Suomi arvioissa
Raportti toteaa, että Suomi ei ole saanut EMU-jäsenyydestä merkittävää hyötyä. Kun jäsenmaita verrataan, Suomi erottuu joukosta – mutta syystä, joka liittyy Nokiaan, ei euroon. Raportti ei mainitse Nokia-efektiä, joka tekee vertailut Suomen osalta kelvottomiksi.
Suomen vahva kasvu vuoteen 2007 saakka selittyy merkittävässä määrin sekä markan devalvoinnilla ja devalvoitumisella 1990-luvun alkuvuosina, että Nokia-yhtiön vuonna 1994 käynnistyneellä menestyksellä matkapuhelinmarkkinoilla tilanteessa, jossa perinteinen metsäteollisuus nähtiin taantuvana toimialana. Nokian tuoma arvonlisä bruttokansantuotteella mitattuna ei edustanut Suomelle kansantuloa kuin osaksi. Se oli mitä suurimmassa määrin Nokian ulkomaisten osakkeenomistajien tuloa. Tämän valossa ehkä hankalaa on tulkita, että EU-jäsenyyden johdosta asukasta kohden laskettu tulos olisi Suomessa ylittänyt 1,2–1,7 prosentilla vuonna 2017 sen bruttokansantuotteen arvon, mihin Suomi olisi yltänyt, jos maa olisi jäänyt EU:n ulkopuolelle.
Tästä huolimatta silti uskottavaa, että Suomen EU-jäsenyyden taloudelliset vaikutukset ovat olleet Suomelle merkittävät ja positiiviset. On myös uskottavaa, että Euroopan rahaliitto on aiheuttanut koko euroalueelle hyvinvointitappioita (Saksaa lukuun ottamatta). Tämänhetkinen tutkimustieto ei ole kuitenkaan kyennyt uskottavasti kertomaan, minkä suuruisista kvantitatiivista vaikutuksista on kyse.
