Hyvinvointialueiden perustaminen oli Suomen historian suurin liikkeenluovutus. Tämänkaltaisten suurten organisaatiomuutosten on havaittu aiemmissa tutkimuksissa vaikuttaneen henkilöstön työhyvinvointiin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevän henkilöstön koettu työkyky ja työolosuhteet ovat muuttuneet hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen.
Tutkimuksen aineisto koostui Työterveyslaitoksen kunnissa, sairaanhoitopiireissä, sote-kuntayhtymissä ja hyvinvointialueilla tekemien työhyvinvointikyselyjen vastauksista. Tutkimuksessa vertaillaan vuosien 2021−2022 kyselyaineistoa (ennen hyvinvointialueuudistusta, N=41 700) sekä vuosien 2023−2024 (noin vuosi uudistuksen jälkeen, N=71 000) ja syksyn 2024 (vajaa 2 vuotta uudistuksen jälkeen, N=39 800) kyselyaineistoa. Koettua työkykyä ja työolosuhteita analysoitiin koko aineistossa sekä ammattiryhmittäin.
Tutkimuksen tulokset näyttävät, että hyvinvointialueiden henkilöstön työkyvyssä ja työolosuhteissa tapahtui muutoksia hyvinvointialueuudistuksen jälkeen. Koettu työkyky ensin heikentyi vuosien 2023/2024 kyselyssä, mutta parani lähelle uudistusta edeltänyttä tasoa syksyn 2024 kyselyssä. Työolosuhteissa tapahtui monen kohdalla heikennystä. Työn epävarmuutta, työpaikkakiusaamista ja vaikutusmahdollisuuksien puutetta kokeneiden osuus kasvoi. Organisaatioiden päätöksenteko koettiin myös aiempaa useammin epäoikeudenmukaiseksi, vaikka tilanne parani hieman syksyn 2024 kyselyssä. Myönteistäkin muutosta nähtiin, muun muassa panostus-palkkio-epäsuhtaa koettiin hieman aiempaa vähemmän, ja aiempaa harvempi teki yli 40 tunnin työviikkoa.
Tulosten perusteella näyttää siltä, että hyvinvointialueille siirtyminen ei ole parantanut henkilöstön työolosuhteita eikä työhyvinvointia. Joillain mittareilla tilanne on mennyt jopa heikompaan suuntaan, mutta ei dramaattisesti. Vaikka sote-työssä on merkittäviä voimavaratekijöitä, työ monessa sote-ammatissa on edelleen hyvin kuormittavaa, ja keinoja kuormituksen vähentämiseksi ja jaksamisen parantamiseksi tarvitaan. Tämän tutkimuksen havaintojen perusteella hyvinvointialueilla pitää keskittyä erityisesti työn epävarmuuden vähentämiseen, henkilöstön kuuntelemiseen päätöksenteossa ja organisaation päätöksenteon kehittämiseen. Lisäksi hyvinvointialueilla tarvitaan tukea heikentyneestä työkyvystä kärsiville työntekijöille – heitä on hyvinvointialueilla paljon.
Raportin kirjoittajat
Risto Nikunlaakso
Vilja Levonius
Kirsikka Selander
Pauliina Toivio
Pyry Silomaa
Jaana Laitinen
Tutustu raporttiin
Hyvinvointialueille siirtyneiden työntekijöiden työolosuhteet ja työkyky seurantaraportti 2024
Raportin tiivistelmä ruotsiksi ja englanniksi
Lisätietoja:
