Työttömyyden pitkittyminen: miten koulutusaste, kansallisuus ja työttömäksi jäämisen ajankohta vaikuttavat?

Kuvio 1: Työttömyyden virta yli eri kestojen työttömillä työnhakijoilla ja lomautetuilla keskimäärin vuosina 2013–2022. Havaintoja ei ole saatavilla 7, 8, 10 tai 11 kuukauden kestojen osalta. Lähde: TEM ja Akava Worksin laskelmat

Lomautettujen tilanne poikkeaa merkittävästi työttömistä työnhakijoista. Ensinnäkin lomautuksille on usein annettu ennalta määritetty kesto, joka voi olla enintään 90 vuorokautta. Toisin sanoen lomautetuilla on muita työttömiä useammin selvä tieto siitä, koska heidän työttömyytensä päättyy. Toiseksi lomautetuilla ei ole työttömistä työnhakijoista poiketen työnhakuvelvoitetta, jos lomautus on kestänyt alle kolme kuukautta. Useilla lomautetuilla ei siis ole tarvetta ylipäänsä hakea töitä toisin kuin työttömillä työnhakijoilla.

Edellä mainittujen syiden takia lomautettujen tarkastelu ei ole mielekästä, mikäli halutaan selkeämpi käsitys siitä, kuinka kauan työttömäksi joutuneen henkilön työnhaku tyypillisesti kestää. Tästä syystä tässä artikkelissa keskitytään jatkossa pelkästään työttömiin työnhakijoihin.

Pieniä eroja koulutusasteiden ja kansallisuuksien välillä

Koulutus suojaa työttömyydeltä eli mitä koulutetummasta työikäisestä henkilöstä on kyse, sitä epätodennäköisemmin hän on työtön. Henkilön joutuessa työttömäksi korkeampi koulutustaso ei kuitenkaan yksiselitteisesti näyttäisi nopeuttavan työllistymistä (kuvio 2). Peruasteen tutkinnon varassa olevilla työttömyys venyy todennäköisemmin kuin muiden koulutusasteiden suorittaneilla, mutta vastaavasti toisen asteen tutkinnon suorittaneilla työttömyys pitkittyy harvemmin kuin korkeakoulutetuilla. Loppujen lopuksi erot työllistymisessä koulutusasteiden välillä eivät ole järin suuret. Esimerkiksi vuosina 2013–2022 kolme kuukautta työttömäksi jäämisen jälkeen yhä työttömänä oli perusasteen tutkinnon suorittaneista keskimäärin 51 prosenttia, toisen asteen tutkinnon suorittaneista 47 prosenttia ja korkeakoulutetuista 49 prosenttia.

Syyt työnhaun venymisen taustalla saattavat erota koulutusasteittain. Perusasteen tutkinnon varassa olevan henkilön kohdalla voi olla todennäköisempää, että tutkinnon puuttuminen rajaa haettavien työpaikkojen valikoimaa. Myös ikärakenne voi vaikuttaa, sillä enintään perusasteen tutkinnon suorittaneita on enemmän yli 54-vuotiaiden joukossa. Korkeakoulutettujen hakemissa työpaikoissa sitä vastoin on muille tyypillisempää pitkät ja monivaiheiset rekrytointiprosessit. Tämä saattaa osaltaan selittää sitä, miksi etenkin lyhyellä aikavälillä korkeakoulutetut työllistyvät jopa perusasteen varassa olevia hitaammin.

Kuvio 2: Työttömyyden virta koulutusasteittain yli eri kestojen työttömillä työnhakijoilla keskimäärin vuosina 2013–2022. Havaintoja ei ole saatavilla 7, 8, 10 tai 11 kuukauden kestojen osalta. Lähde: TEM ja Akava Worksin laskelmat

Toisen EU-maan kansalaisilla työttömyys pitkittyy todennäköisemmin kuin muun ulkomaan tai Suomen kansalaisilla (kuvio 3). Kolme kuukautta työttömäksi jäämisen jälkeen EU-kansalaisista keskimäärin 53 prosenttia on yhä työttömänä, kun vastaava osuus muilla ulkomaalaisilla sekä Suomen kansalaisilla on 48 prosenttia. Kiinnostavaa kyllä, EU-maiden ulkopuolelta saapuneiden työnhaku pitkittyy jopa harvemmin kuin suomalaisilla työnhakijoilla, kun työttömyyden alkamisesta on kulunut vähintään kolme kuukautta.

Kuvio 3: Työttömyyden virta kansallisuuden mukaan yli eri kestojen työttömillä työnhakijoilla keskimäärin vuosina 2013–2022. Havaintoja ei ole saatavilla 7, 8, 10 tai 11 kuukauden kestojen osalta. Lähde: TEM ja Akava Worksin laskelmat

Ulkomaan kansalaisten osalta pitää ottaa huomioon, että osa heistä saattaa muuttaa Suomen kansalaisia herkemmin pois maasta työttömyyden pitkittyessä. Toisin sanoen henkilön työnhaku voi katketa yksinkertaisesti siitä syystä, ettei hän enää asu Suomessa. EU:n ulkopuolelta saapuneiden työttömien tapauksessa poismuutto ei välttämättä ole vapaaehtoista, sillä työn perusteella maassa asuvien oleskelulupa voidaan perua työttömäksi jäämisen jälkeen. Käytännössä ulkomaalaisten suurempi muuttoherkkyys voi merkitä sitä, että kuvio 3 saattaa paikoitellen antaa liian positiivisen kuvan ulkomaalaisten uudelleentyöllistymisestä Suomessa.

Työttömyyden pitkittymisessä paljon hajontaa

Kuviossa 4 on esitetty työttömät työnhakijoiden työttömyyden virran hajonta kuukausittain tarkastelujaksolla 2013–2022. Sininen käyrä vastaa keskiarvoa ja turkoosilla varjostettu alue niitä arvoja, joille 90 % tarkastelujakson kuukausista sijoittuvat. Katkoviivat kuvaavat tarkastelujaksolla havaittuja maksimi- ja minimiarvoja. Toisin sanoen minimi- ja maksimikäyrien pisteet vastaavat kukin yksittäistä kuukautta vuosilta 2013–2022, jolloin työttömyysjaksojen venyminen oli ennätyksellisen korkealla tai matalalla tasolla.

Kuvio 4: Työttömien työnhakijoiden työttömyyden virran hajonta eri kestoilla vuosina 2013–2022. Turkoosilla varjostettu alueelle sijoittuu 90 prosenttia tarkastelujakson kuukausista. Katkoviivat vastaavat tarkastelujaksolla havaittuja minimi- ja maksimiarvoja. Havaintoja ei ole saatavilla 7, 8, 10 tai 11 kuukauden kestojen osalta. Lähde: TEM ja Akava Worksin laskelmat

Kuviosta voidaan havaita, että etenkin lyhyemmän keston työttömyysjaksoilla on paljon hajontaa työttömyyden pitkittymisen suhteen. Esimerkiksi vuosina 2013–2022 kolme kuukautta aiemmin alkaneista työttömyysjaksoista keskimäärin 49 prosenttia jatkui edelleen, mutta pahimmillaan työnhauista yli kolmen kuukauden keston ylitti 66 prosenttia. Vastaavasti parhaimmillaan vain 35 prosenttia alkaneista työttömyysjaksoista ylitti kyseisen keston. Tämä hajonta äärihavaintojen välillä kertoo yksinkertaisesti siitä, että työttömyyden pitkittymiseen vaikuttaa suuresti työttömäksi jäämisen ajankohta. Esimerkiksi suurin osa tarkastelujaksolla 2013–2022 havaituista maksimiarvoista koskee vuonna 2020 alkaneita työttömyysjaksoja, jolloin koronapandemian myötä työttömyys kasvoi poikkeuksellisen nopeasti.

Työttömäksi jäämisen kalenterikuukaudella suuri merkitys

Kuten edellisessä kappaleessa todettiin, työttömyyden pitkittymisen todennäköisyyteen vaikuttaa työttömäksi joutumisen ajankohta. Yksi merkittävä syy kuviossa 4 havaittuun hajontaan erityisesti lyhyellä aikavälillä on vuodensisäinen kausivaihtelu työttömyyden pitkittymisessä. Yksinkertaisesti tällä tarkoitetaan sitä, että työllistymisen nopeuden kannalta työttömäksi jäämisen kalenterikuukaudella on suuri merkitys.

Karkeasti ottaen työttömyyden pitkittymisen kannalta huonoin ajankohta jäädä työttömäksi on loppukevät tai alkukesä (kuvio 5). Vastaavasti helpoiten työllistyvät ne, jotka ovat jääneet työttömäksi loppukesällä tai alkusyksystä. Kesän lomakaudella on selvästi työllistymistä hidastava vaikutus. Tarkastelujaksolla 2013–2022 toukokuussa työttömäksi jääneistä henkilöistä kolme kuukautta myöhemmin oli yhä työttömänä keskimäärin 55 prosenttia. Vain kuukautta myöhemmin, eli kesäkuussa, alkaneiden työttömyysjaksojen osalta vastaava osuus oli enää 39 prosenttia. Tämä vaikutus ei liene hirveän yllättävää, sillä useassa organisaatiossa rekrytoinnit ovat tauolla kesän aikana. Lisäksi jo sovitut uudet työsuhteet alkavat monessa tapauksessa vasta kesälomien jälkeen.

Kuvio 5: Työttömien työnhakijoiden työttömyyden virtaluvun keskiarvo 1–4 kuukauden kestoilla työttömyysjakson alkamiskuukauden mukaan 2013–2022. Lähde: TEM ja Akava Worksin laskelmat

Kesä hidastaa etenkin korkeakoulutettujen ja ulkomaalaisten työllistymistä

Korkeakoulutetuilla kesän työllistymistä hidastava vaikutus näyttäisi korostuvan muiden koulutusasteiden työttömiä selvemmin. Tämä käy hyvin ilmi, kun tarkastellaan työttömyyden pitkittymistä yli kahden kuukauden keston (kuvio 6). Tämä kesto vastaa kutakuinkin samaa aikarajaa (8 viikkoa), jonka jälkeen kirjoitushetkellä kaavaillulla ansioturvan uudessa porrastusmallissa työttömyysturva laskee 80 prosentin tasolle alkuperäisestä.

Toukokuussa työttömäksi jääneistä korkeakoulutetuista keskimäärin 76 prosenttia oli kaksi kuukautta myöhemmin eli heinäkuussa yhä työttömänä. Muiden koulutusasteiden työttömillä vastaava osuus on 68 prosenttia. Kalenterikuukausikohtaiset erot koulutusasteiden työttömien työllistymisen suhteen rajoittuvat pääasiassa juuri kesään ja kevääseen. Loppukesästä lopputalveen ulottuvan jakson välillä erot ovat hyvin vähäisiä tai käytännössä olemattomia. Tätä voisi mahdollisesti selittää se, että ylemmillä toimihenkilöillä uusien työsuhteiden alkamiset sijoittuvat herkemmin syksylle. Moni toimisto toimii kesällä vajaamiehityksellä, jolloin perehdytyksen kannalta se ei ole otollisin hetki uuden työsuhteen aloittamisajankohdaksi.

Kuvio 6: Työttömien työnhakijoiden työttömyyden 2 kk:n virtaluvun keskiarvo korkeakoulutetuilla verrattuna muihin koulutusasteisiin työttömyysjakson alkamiskuukauden mukaan 2013–2022. Lähde: TEM ja Akava Worksin laskelmat

Kesäkuussa 2023 aloittaneen Orpon hallituksen hallitusohjelmassa esitetään, että työn perusteella oleskeluluvan saanut henkilö voi hakea työtä enintään kolme kuukautta ennen kuin hänet poistetaan maasta. Eri kansalaisuuksien välillä on melko suurta kausivaihtelua sen suhteen, kuinka työllistyminen onnistuu tämän kolmen kuukauden aikarajan sisällä (kuvio 7). Ulkomaan kansalaisilla on nähtävästi suomalaisia useammin vaikeuksia työllistyä kesän aikana. Työttömäksi huhtikuussa jääneistä EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisista 62 prosenttia ja EU-kansalaisista 60 prosenttia oli kolme kuukautta myöhemmin, eli heinäkuussa, yhä työttömänä. Suomen kansalaisilla vastaava osuus oli 52 prosenttia. Kesän jälkeen erot kansallisuuksien välillä supistuvat selvästi. EU:n ulkopuolelta saapuneiden työttömyys pitkittyy syksyllä ja talvella ajoittain jopa harvemmin kuin Suomen kansalaisilla.

Kuvio 7: Työttömien työnhakijoiden työttömyyden 3 kk:n virtaluvun keskiarvo kansalaisuuksittain työttömyysjakson alkamiskuukauden mukaan 2013–2022. Lähde: TEM ja Akava Worksin laskelmat

Kuten aiemmin todettu, on hyvä pitää mielessä, että osa ulkomaan kansalaisista saattaa muuttaa pois maasta työttömyyden pitkittyessä. EU:n ulkopuolelta saapuneiden tapauksessa muutto voi olla pakollista oleskeluluvan peruuntumisen myötä. Tällöin TEM:n tilastoissa ulkomaalaisen työnhaku näyttää katkeavan, vaikka syynä ei suinkaan ole työllistyminen Suomessa. Näin ollen kuvio 7 saattaa antaa todellisuutta positiivisemman kuvan ulkomaan kansalaisten työllistymisen todennäköisyydestä kalenterikuukausittain. 

Yhteenveto

Kymmenen vuoden kattavan tarkastelujakson (2013–2022) perusteella voidaan karkeasti ottaen todeta, että suunnilleen puolet uusista työttömistä työnhakijoista työllistyy kolmen kuukauden sisällä. Lomautukset kestävät sitä vastoin keskimäärin huomattavasti lyhyemmän ajan, sillä noin puolet niistä päättyvät jo yhden kuukauden sisällä.

Työttömyyden pitkittymisen todennäköisyyteen etenkin lyhyellä aikavälillä vaikuttaa vuodensisäinen kausivaihtelu. Toisin sanoen tiettyinä kalenterikuukausina alkaneet työttömyysjaksot tuppaavat venymään useammin kuin toisina. Selvemmin tämä tulee ilmi kesällä, jolloin järjestään työttömien työnhakijoiden työllistymisen mahdollisuudet laskevat. Tämä ilmiö korostuu jonkin verran enemmän korkeakoulutetuilla ja ulkomaan kansalaisilla.

Lopulta on hyvä nostaa esille kahta maan hallituksen kaavailemaa muutosta, joissa työttömyyden kestolla on keskeinen rooli. Ensimmäiseksi työttömien ansioturvaan kaavaillaan porrastusta, jonka seurauksena ansioturvan taso laskee 80 prosenttiin 8 työttömyysviikon ja 75 prosenttiin 34 työttömyysviikon jälkeen. Erityisesti ensimmäinen 80 prosentin porrastus kohtaisi työttömiä hyvin eri lailla riippuen yksinkertaisesti siitä, minä kalenterikuukautena he jäävät työttömäksi. Esimerkiksi vuosina 2013–2022 toukokuussa työttömäksi jääneistä keskimäärin 69 prosentilla työttömyysturvan taso olisi uudessa mallissa laskenut 80 prosenttiin. Heinäkuussa työttömäksi jääneillä vastaava osuus oli enää 50 prosenttia. Korkeakoulutettujen kohdalla riski kohdata porrastetun mallin 80 prosentin leikkuri on jonkin verran suurempi kuin muilla.

Toinen maininnan arvoinen hallituksen kaavailema muutos on oleskelulupiin kaavailtava niin sanottu kolmen kuukauden sääntö. Tämä aikaraja itsessään ei ole täysin uusi uudistus, sillä Migrin oman ohjeistuksen perusteella oleskelulupa voidaan jo tätä nykyä perua, mikäli työttömyys on kestänyt vähintään kolme kuukautta (ks. https://migri.fi/luvan-peruuttaminen). Myös työttömäksi jäämisen kalenterikuukaudella on suuri merkitys siihen, miten suuri riski tämän aikarajan kohtaamiseen on. Vuosina 2013–2022 huhtikuussa työttömäksi jääneistä EU:n ulkopuolisista ulkomaan kansalaisista keskimäärin 62 prosenttia ei onnistunut työllistymään kolmen kuukauden sisällä. Sitä vastoin loppukesästä tai alkusyksystä työttömäksi jääneistä ulkomaalaisista selvästi useampi onnistui työllistymään samassa ajassa.