Lomautettujen määrä on painunut alas
Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) tilastojen mukaan heinäkuun 2022 lopussa oli kaikkiaan 14 623 henkilöä kokoaikaisesti lomautettuna (Kuva 1). Vuosina 2013–2016 lomautettuja oli heinäkuussa tätä enemmän ja vuosina 2017–2019 vastaavasti vähemmän. Lomautettujen määrä ei ole muuttunut oleellisesti viime kuukausien aikana, kun normaali vuoden sisäinen vaihtelu huomioidaan. Lyhennettyä työviikkoa tekevien määrä on edelleen vähentynyt. Heinäkuussa heitä oli 5 351.
Kuva 1: Kokoaikaisesti lomautettujen määrä
Työttömyyden aleneminen on hidastunut
Työttömiä työnhakijoita oli työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan heinäkuun 2022 lopussa 272 253. Se on runsaat 49 300 henkilöä vähemmän kuin vuotta aiemmin heinäkuussa 2021, mutta reilut 4 300 enemmän kuin kolme vuotta aikaisemmin heinäkuussa 2019, selvästi ennen koronaviruspandemian alkua.
Edellä mainittu luku sisältää kokoaikaisesti lomautetut. Kun lomautetut jätetään tarkastelun ulkopuolelle, työttömiä työnhakijoita oli heinäkuun lopussa 257 628. Tilanne on varsin hyvä verrattuna pandemiaa edeltäneeseen aikaan, sillä ilman työpaikkaa olevia henkilöitä oli nyt vähemmän kuin kolme vuotta aiemmin heinäkuussa 2019. Ero on pieni, noin 170 henkilöä, mutta se kertoo työmarkkinoiden toipuneen hyvin. Korkeakoulutettuja työttömiä oli heinäkuussa noin 44 650, mikä on vajaat 220 työtöntä vähemmän kolme vuotta sitten.
Kuva 2 näyttää kausivaihtelusta puhdistetun työttömien määrän (ilman lomautettuja). Työttömien määrä on vähentynyt nopeasti viimeksi kuluneen vuoden aikana. Huhtikuun jälkeen työttömyyden aleneminen on kuitenkin hidastunut. Aleneminen ei ole kuitenkaan pysähtynyt, toisin kuin loppukevään lukujen valossa ensin vaikutti.
Heinäkuun lopussa työttömiä oli arviomme mukaan vain noin 400 enemmän kuin helmikuussa 2020, juuri ennen pandemiaa. Kausivaihtelusta puhdistetut luvut voivat myöhemmin tarkentua jonkin verran uusien havaintojen myötä. Edellä mainittu muutoksen suuruusluokka lienee kuitenkin oikein.
Kuva 2: Työttömien määrä (kausipuhdistettu)
Alle vuoden työttömänä olleiden määrä kasvaa – pitkäaikaistyöttömyys vähenee
Kuva 3 näyttää työttömien määrän työttömyyden keston mukaan. Työttömät on siinä jaoteltu kahteen ryhmään: enintään vuoden ja yli vuoden työttömänä olleisiin (pitkäaikaistyöttömät). Kumpikin aikasarja on puhdistettu kausivaihtelusta. Niissä esitetyt luvut eivät sisällä kokoaikaisesti lomautettuja.
Pitkäaikaistyöttömyys on vähentynyt lisää. Heinäkuun lopussa pitkäaikaistyöttömiä oli vajaat 93 000. Se on runsaat 14 000 henkilöä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin heinäkuussa 2021. Väheneminen on lupaavaa, mutta valitettavasti sen vauhti näyttää hidastuneen viime kuukausina. Kausipuhdistettujen lukujen perusteella arvioimme, että pitkäaikaistyöttömiä on noin 27 700 enemmän kuin ennen koronapandemiaa.
Alle vuoden mittaisen työttömyyden osalta tarina on erilainen. Totesimme jo ennen kesälomia, että alle vuoden työttömyyden lähes kaksi vuotta kestänyt aleneminen ennätyksellisen matalalle tasolle (vuoden 2006 jälkeen) näytti päättyneen. Kesä- ja heinäkuun tiedot vahvistavat tuon epäilyn. Yli vuoden kestänyt työttömyys on kääntynyt uudelleen nousuun. Heinäkuussa nousua kertyi runsaan 6 900 henkilön verran huhtikuun pohjasta. Vuodentakaiseen verrattuna pudotusta on lähes 16 000 työttömän verran.
Kuva 3: Työttömät työnhakijat työttömyyden keston mukaan (ei sisällä kokoaikaisesti lomautettuja)
Mistä enintään vuoden kestäneen työttömyyden kohoaminen sitten tulee? Ensimmäinen epäily kohdistuu uusiin alkaneisiin työttömyysjaksoihin. Olemme jo pidempään pohtineet, kuinka kauan tarkastelukuukauden aikana alkaneet ja enintään neljä viikkoa kestäneet työttömyysjaksot voivat vähentyä tai edes pysyä matalalla tasollaan. Sieltä vastaus ei kuitenkaan löydy. Alkavissa työttömyyksissä ei ole havaittavissa merkittävää nousua. Sitä ei löydy myöskään alle kolmen kuukauden mittaisissa työttömyyksissä, joiden määrä on edelleen hieman vähentynyt.
Vähintään kolmen kuukauden ja enintään vuoden (13–52 viikkoa) kestäneistä työttömyyksistä nousukäänne sen sijaan löytyy. Tarkemmalla kammalla nousu voidaan paikantaa 13–26 viikkoa jatkuneeseen työttömyyteen (Kuva 4), mutta ei esimerkiksi 27–52 viikon työttömyyteen.
Mistä on kysymys? Uusia työttömyysjaksoja ei ole alkanut enempää kuin keväällä. Sen sijaan näyttää siltä, että aikaisempaa useampi työttömyysjakso pitkittyy yli kolmen kuukauden mittaiseksi. Ilmiö on niin tuore, että se ei näy pidempään jatkuneessa työttömyydessä.
Kuvassa 4 näkyy tuoreimman nousun ohella useita muita lyhytkestoisia nousupiikkejä 3–6 kuukauden työttömyydessä. Se pakottaa kysymään, onko nytkin kyse vain nopeasti ohimenevästä kohoamisesta. Se on toki mahdollista. Toisaalta havaittu nousukäänne alle vuoden mittaisessa työttömyydessä näyttää melko selvältä ja 13–26 viikkoa kestäneen työttömyyden lisäys toistaiseksi parhaalta selitykseltä sille. Tämä on asia, jota seuraamme lähikuukausina.
Kuva 4: Työttömänä 13–26 viikkoa olleet (ei sisällä kokoaikaisesti lomautettuja)
Uudenmaan työttömyys on koholla, muun Suomen ei ole
Totesimme edellä, että työttömiä työnhakijoita (pois luettuna kokoaikaisesti lomautetut) oli heinäkuussa 2022 vain vähän enemmän kuin ennen koronakriisin alkua. Työttömyyden alenemisessa on edelleen suuria alueellisia eroja. Kuva 5 näyttää, että Uudellamaalla oli heinäkuussa edelleen noin 9 000 työtöntä enemmän kuin ennen pandemiaa. Muualla Suomessa kuin Uudellamaalla työttömiä oli vajaat 8 000 vähemmän kuin ennen pandemian alkua (Kuva 6). Alueiden kausipuhdistetut luvut eivät summaudu täysin koko maan vastaavaan, mutta alueiden välinen ero on siitä huolimatta kirkas.
Uudenmaan ulkopuolella työttömien määrä on pandemiaa edeltänyttä jonkin verran korkeampi Varsinais-Suomessa ja niukasti myös Hämeessä. Kaikkialla muualla työttömiä on nyt vähemmän.
Kuva 5: Työttömät työnhakijat Uudellamaalla (ei sisällä kokoaikaisesti lomautettuja)
Kuva 6: Työttömät työnhakijat muualla kuin Uudellamaalla (ei sisällä kokoaikaisesti lomautettuja)
Lisätietoja:
Tomi Husa
asiantuntija
tomi.husa@akava.fi
+358 44 3664 011
