Tässä artikkelissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijat avaavat koetun työkyvyn kehitystä Suomessa, erityisesti koronapandemian aikana. Artikkeli on osa Työhyvinvoinnista työllisyyttä -hanketta.
Artikkelissa työkyky määritellään ihmisen toimintakykynä suhteessa työn hänelle asettamiin vaatimuksiin. Artikkelissa kuvataan itse koetun työkyvyn kehitystä suomalaisessa väestössä aiemmin julkaistujen tulosten pohjalta, jotka on saatu laajoista, kansallisesti edustavista väestötutkimusaineistoista. Mahdollisia koronapandemian vaikutuksia työkyvyn muutoksiin sekä työkyvyn ja psyykkisen kuormittuneisuuden yhteyksiin arvioidaan uusien analyysien pohjalta, jotka on tehty loppusyksystä 2020 ja vuoden 2021 alussa kerätyllä FinTerveys 2017 -seurantatutkimusaineistolla.
Mitä korkeampi koulutus, sitä paremmaksi koettu työkyky.
Itse koetun työkyvyn muutokset 2000-luvulla osoittavat, että aiempi pidemmän aikavälin myönteinen kehitys on hidastunut ja joiltakin osin heikentynyt. Koulutusryhmien väliset erot ovat säilyneet samansuuntaisina: mitä korkeampi koulutus, sitä paremmaksi koettu työkyky.
Koronapandemian ensimmäisten aaltojen aikana työkyvyssä havaittiin yksilötasolla muutoksia moneen suuntaan: työkykyarvion matalastakin alkutilanteesta voi päätyä hyvään työkykyyn. Psyykkinen kuormittuneisuus ennusti työkyvyn kehitystä. Psyykkisesti merkittävästi kuormittuneiden ryhmässä itse arvioitu työkyky oli jo vuonna 2017 selkeästi huonompi kuin muussa väestössä ja se heikkeni edelleen huomattavasti vuodesta 2017 vuoteen 2020, kun taas muussa väestössä työkyky ei muuttunut. Psyykkisesti kuormittuneiden työkyvyn kehitys on ollut erityisen huolestuttavaa ja heidän työkykyään olisi tärkeää pystyä kohentamaan.
Pandemiatilanteen pitkittyminen ja monet työelämän muutokset sekä laajemmat väestömuutokset, kuten väestön ikääntyminen, korostavat lisätutkimusten ja jatkuvan väestöseurannan tarvetta. Monissa ajankohtaisissa ohjelmissa ja hankkeissa pyritään edistämään sekä työelämän ulkopuolella että työelämässä olevien työkykyä erityisesti mielenterveyteen paneutuen. Jatkossa olennaista on näissä ohjelmissa syntyvien ja vaikuttaviksi arvioitujen hyvien käytäntöjen laaja käyttöönotto.
Kirjoittajat:
Päivikki Koponen, johtava asiantuntija, Hyvinvointivaikuttajat-osasto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Marko Elovainio, tutkimusprofessori, Hyvinvointivaltion tutkimus ja uudistaminen -yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja professori, Helsingin yliopisto Seppo Koskinen, tutkimusohjelmajohtaja, Hyvinvointivaikuttajat-osasto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Työkyky vuosina 2017 ja 2021 psyykkisen kuormituksen ryhmissä (korkea kuormitus ja ei korkeaa kuormitusta).
Artikkeli on käytettävissä ohessa pdf-tiedostona
