Suomen kustannuskilpailukyky heikkenee hieman vuonna 2023 ja pysyy ennallaan vuosina 2024 ja 2025. Kilpailukyvyn neljästä osatekijästä työn hinta vahvistaa Suomen asemaa, työn tuottavuus on neutraali, vienti- ja tuontihintojen suhde sekä valuuttakurssien muutokset heikentävät sitä.
Arvio Suomen kustannuskilpailukyvyn kehityksestä vuoteen 2025 saakka perustuu Euroopan komission marraskuussa julkaisemiin maakohtaisiin talousennusteisiin ja muuhun AMECO-tietokannan informaatioon. Akava Worksin laatima laskelma perustuu AMECO-ennusteisiin.
Kustannuskilpailukyvyn päämittariksi on valittu indikaattori, jonka käyttämistä esimerkiksi Suomen Pankki suosittelee: vaihtosuhdekorjatut nimelliset yksikkötyökustannukset ilmaistuna samassa valuutassa (esimerkiksi euroissa, kuten tässä). Kuvio 1 esittää tämän mittarin kehityksen. Kuvaus käytetystä menetelmästä on raportin lopussa.
Kuvio 1 osoittaa, että vuonna 2022 Suomen talouden kustannuskilpailukyky oli lähellä tasoa, jona se oli vuonna 1995, jolloin liityimme Euroopan unioniin tai vuonna 2007 juuri ennen finanssikriisiä. Vuosi 2022 on viimeinen vuosi, jolta on käytettävissä lopulliset tiedot AMECO:ssa.
Vuoden 2022 suhteellinen kustannustaso on noin 8 prosenttia matalampi kuin vuonna 2014, jolloin se oli heikoimmillaan vuoden 1995 jälkeen. Vastaavasti vuonna 2000 kustannuskilpailukyky oli tämän mittarin mukaan parhaimmillaan. Silloin suhteellinen kustannustaso oli 12 prosenttia matalampi kuin vuonna 2022.
Kuvio 2 erittelee eri tekijöiden vaikutukset kustannuskilpailukykyyn ennustejaksolla 2022–2025. Suomessa työvoimakustannukset nousevat 1,5 prosenttia hitaammin kuin kilpailijamaissa ja työn tuottavuus kehittyy lähes täsmälleen samaa vauhtia kuin kilpailijamaissa. Sen sijaan euro vahvistuu suhteessa euroalueen ulkopuolisiin kilpailijamaiden valuuttoihin. Valuuttakurssien muutokset nostavat suhteellista kustannustasomme 2,1 %. Valuuttakurssien vaikutus selittyy pääosin sillä, että Ruotsin kruunu on heikentynyt selvästi lisää suhteessa euroon tänä vuonna. Myös Suomen vaihtosuhde, eli vienti- ja tuontihintojen suhde, kehittyy kilpailijamaita heikommin, mikä heikentää kustannuskilpailukykyä 0,9 prosenttia. Suomen vaihtosuhteen kehitys heijastaa vuosien 2021 ja 2022 trendien kääntymistä.
Koronakriisistä toipuminen nosti raaka-aineiden hinnat ja vähän myöhemmin Venäjän hyökkäyssota aiheutti energiakustannusten voimakkaan nousun. Tästä moni maa, muun muassa Saksa, kärsii enemmän kuin Suomi, sillä Suomen viennissä puolivalmisteiden osuus on suuri ja suomalaiset yritykset pystyivät hyvin siirtämään kohonneet kustannukset omiin hintoihinsa. Nyt raaka-aineiden hinnat ovat laskussa ja kilpailijamaiden vaihtosuhde vahvistuu. Kaikkien neljän kilpailukyvyn osatekijän summa on 1,5 %, eli Suomen kustannustaso suhteessa kilpailijamaihin nousee 1,5 % ennustejaksolla 2022–2025, joten Suomen kustannuskilpailukyky hieman heikkenee.
Kustannuskilpailukyvyn kehitys suhteessa Saksaan
Suhteessa Saksaan Suomen kustannuskilpailukyky heikkeni yhtäjaksoisesti vuodesta 1995 vuoteen 2012 yhteensä yli 20 prosenttia (Kuvio 3). Suomen tuottavuus kehittyi kyllä finanssikriisiin saakka vahvemmin kuin Saksan tuottavuus, mutta toisaalta, kuten hyvin tiedetään, työvoimakustannusten nousu oli Saksassa niin vaatimatonta, että sen kustannuskilpailukyky parani suhteessa Suomeen, mutta myös suhteessa lähes kaikkiin EU-maihin. Suomen kannalta suunta vaihtui vuoden 2012 jälkeen. Taloutemme kustannuskilpailukyky parani ja oli vuonna 2022 tasolla, jolla se viimeksi oli vuonna 2005 eli selvästi ennen finanssikriisiä. Eniten kustannuskilpailukykyämme vahvisti se, että vuoden 2012 jälkeen työvoimakustannukset kasvoivat Suomessa hitaammin kuin Saksassa.
Ennusteperiodilla 2022–2025 kustannuskilpailukykymme suhteessa Saksaan pysyy liki ennallaan. Meillä työvoimakustannukset kasvavat edelleen hitaammin kuin Saksassa, mutta ulkomaankaupan vaihtosuhde kehittyy Saksassa suotuisammin (Kuvio 4).
Kyse on korjausliikkeestä (Kuvio 5): Saksan ulkomaankaupan vaihtosuhde sukelsi vuosina 2020–2022, kun energia- ja raaka-aineiden hinnat nousivat voimakkaasti. Kun ne ovat nyt kääntyneet jyrkkään laskuun, Saksan ulkomaankauppasuhteen odotetaan palautuvan ennustejaksolla entiselleen. Työn tuottavuus kehittyy Suomessa hieman nopeammin kuin Saksassa. Yhteensä Suomen kustannuskilpailukyvyn suhteessa Saksaan odotetaan vahvistuvan ajanjaksolla 2022–2025 noin 0,5 prosenttia.
Kustannuskilpailukyvyn kehitys suhteessa Ruotsiin
Euron ja Ruotsin kruunun välinen vaihtokurssi vaikuttaa olennaisesti Suomen kustannuskilpailukykyyn suhteessa Ruotsiin. Siksi kuvio 6 esittää sekä varsinaisen kustannuskilpailukyvyn indikaattorin, jossa Suomen ja Ruotsin kustannustasoa mitataan euroissa, että version, jossa kummankin maan kustannustasoa mitataan sen omassa valuutassa (Suomi euroissa¹ ja Ruotsi kruunuissa). Jälkimmäinen sarja ei ota huomioon valuuttakurssimuutoksia.
Kiinnostavin havainto on, että Ruotsin kruunun pitkään kestänyt devalvoituminen suhteessa euroon on johtanut siihen, että viime vuosina kuvion 6 sarjat erkanevat toisistaan. Ilman valuuttakurssin muutoksia Suomen kustannuskilpailukyky suhteessa Ruotsiin olisi vuosien 2015 ja 2022 välillä parantunut kahdeksan prosenttia, mutta kruunun heikkenemisen takia se heikkeni 4,5 prosenttia. Ruotsin kruunu heikkeni suhteessa euroon vuonna 2022 ja sen odotetaan heikkenevän selvästi myös tänä vuonna. Siksi euroissa mitattuna Suomen kustannustason suhteessa Ruotsiin odotetaan nousevan tänä vuonna liki 7 prosenttia, minkä jälkeen se laskee marginaalisesti vuoteen 2025 mennessä. Kaikki muut kustannuskilpailukyvyn osatekijät alentavat Suomen kustannustasoa Ruotsiin verrattuna ennusteperiodilla (Kuvio 7).
Suomessa heikko kruunu useimmiten nähdään Ruotsin etuna, koska se tukee Ruotsin vientiä, mutta keskeinen tekijä kruunun heikkenemisen taustalla on huoli Ruotsin finanssijärjestelmän vakaudessa: moni analysaattori pitää Ruotsin asuntojen hintataso epärealistisen korkeana ja kotitaloudet ylivelkaantuneina. Heikko kruunu myös nostaa Ruotsin inflaatiopainetta.
Lisätietoja: Miten kustannuskilpailukykyä mitataan ja mikä vaikuttaa sen muutokseen?
Kustannuskilpailukyvyn päämittariksi on valittu Suomen Pankin suosittelema indikaattori, vaihtosuhdekorjatut nimelliset yksikkötyökustannukset samassa valuutassa, esimerkiksi euroissa, kuten tässä. Mittari on rakennettu noudattaen menetelmää, joka on yksityiskohtaisesti kuvattu Lauri Kajanojan artikkelissa Kustannuskilpailukyvyn mittaaminen Suomessa, Euro & Talous 16.3.2017.
Kilpailijamaat ovat Itävalta, Belgia, Tanska, Ranska, Saksa, Italia, Italia, Japani, Alankomaat, Norja, Espanja, Ruotsi ja Sveitsi. Analyysin pohjatiedot perustuvat Euroopan komission (DG ECFIN) ylläpitämään AMECO-aikasarjatietokantaan, joka sisältää myös kaikki analyysia varten tarpeelliset ennusteet vuosille 2022–2024 (vuosi 2022 kuuluu ennusteperiodiin, koska tilastotiedot sen osalta eivät ole vielä lopullisia). Kunkin maan painona indikaattorissa käytetään Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) ns. kaksoispainoja, joilla pyritään ottamaan huomioon kunkin maan merkitys Suomelle sekä kahdenvälisessä kaupassa että kolmansilla eli globaaleilla markkinoilla.
Perusteellinen keskustelu kustannuskilpailukyvyn mittareista sekä eri mittareiden tuottamien tulosten vertailu on käytettävissä julkaisussa Janne Huovari, Peetu Keskinen, Ilkka Kiema, Sakari Lähdemäki ja Juuso Villanen: Lyhyen aikavälin kilpailukyvyn eteenpäin katsova arviointi, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:53.
Valittu kustannuskilpailukykymittari, vaihtosuhdekorjatut suhteelliset yksikkötyökustannukset, määräytyy neljän tekijän mukaan:
a) Työvoimakustannusten nousu
Jos työvoimakustannukset nousevat Suomessa nopeammin kuin kilpailijamaissa, Suomen suhteellinen kustannustaso nousee ja kustannuskilpailukyky heikkenee.
b) Työn tuottavuuden nousu
Jos työn tuottavuus Suomessa nousee nopeammin kuin muualla, Suomen suhteellinen kustannustaso laskee, koska samalla työmäärällä tuotetaan enemmän.
c) Valuuttakurssien muutokset
Jos kotimaassa käytössä olevan rahan arvo nousee suhteessa kilpailijamaissa käytettyjen valuuttojen arvoon, kotimaan tuotannon kustannus nousee suhteessa kilpailijamaihin ja kustannuskilpailukyky heikkenee.
d) Vaihtosuhde eli vienti- ja tuontihintojen suhteen muutokset
Tällä korjauksella pyritään ottamaan huomioon, että työn tuottavuuden kasvun lisäksi ”palkanmaksukykyyn” vaikuttaa tuotannon ”hinta” ulkomaisissa tavaroissa mitattuna. Vaihtosuhteen heikkeneminen eli vientihintojen lasku suhteessa tuontihintoihin ”syö” osan työn tuottavuuden kasvun tuomasta kustannuskilpailukyvyn vahvistumisesta. Tämä ilmiö kohdattiin Nokia-Suomessa, kun kännyköiden hinta laski jyrkästi samalla, kun työn tuottavuus kännyköiden tuotannossa parantui huimaa vauhtia. Osa työn tuottavuuden kasvusta ei siis loppujen lopuksi parantanut elektroniikkateollisuuden ja Suomen talouden kustannuskilpailukykyä, vaan hyödytti ulkomaisia Nokia-kännyköiden ostajia.
——-
[1] AMECO-tietokannassa eurojärjestelmässä alusta pitäen olleiden maiden sarjat on muunnettu euroiksi myös ajalta ennen vuotta 1999 sillä kurssilla, jolla oma valuutta kiinnitettiin euroon vuoden 1999 alussa.
Lisätietoja:
