Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemukset ja asema suomalaisessa työelämässä ovat muuttuneet ratkaisevalla tavalla 50 viime vuoden aikana. Lainsäädäntö on muuttunut vähemmistöjä syrjivästä niitä suojelevaksi. Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta keskustellaan yhä enemmän ja aihe on tunnistettu oleelliseksi myös työelämän kehittämisen kannalta. Heteronormatiivisia käytäntöjä on alettu kyseenalaistaa yhä useammin. Huolimatta edistyksestä työelämässä on edelleen useita ongelmia tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisessa. Työntekijöiden moninaisuus nähdään Suomessa nykyisin voimavarana ja arvokkaana asiana. Tämä koskee aiempaa useammin myös seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta.
Seksuaalisuuden moninaisuus sisältää ideana sen, että ihmisten seksuaalinen suuntautuminen voi olla monenlaista. Kaikki ihmiset ovat osa tätä moninaisuutta. Ihminen voi olla kiinnostunut seksuaalisesti tai romanttisesti esimerkiksi samaa, eri, samaa ja eri sukupuolta olevista tai ihmisistä sukupuolesta välittämättä tai olla tuntematta seksuaalista tai romanttista kiinnostusta ihmisiin. Ihmisen tavat määritellä itseään voivat olla moninaisia ja vaihdella elämänkaaren aikana. Tyypillisiä nykyajan käsitteitä itsemäärittelyssä ovat lesbo, homo, hetero, bi, panseksuaali ja aseksuaali (ks. Seta 2023). Näistä muut paitsi hetero on määritelty seksuaalivähemmistöihin kuuluvia kuvaavaksi termiksi.
Sukupuolen moninaisuus kuvaa sitä, että ihminen voi kokea sukupuolensa ja ilmaista sitä monin tavoin ja ihmisellä on kehossaan sukupuolitettuja synnynnäisiä fyysisiä piirteitä, jotka voivat olla moninaisia. Kaikki ihmiset ovat osa sukupuolen moninaisuutta. Ihminen voi määritellä sukupuoltaan monin tavoin: esimerkiksi olla mies, nainen, tyttö, poika, cissukupuolinen, transsukupuolinen, transvestiitti, muunsukupuolinen, sukupuoleton ja intersukupuolinen (ks. THL 2023). Näistä viisi viimeksi mainittua on sisällytetty sukupuolivähemmistöjen määritelmään. Cissukupuolisilla tarkoitetaan niitä, joiden sukupuolikokemus vastaa syntymähetken sukupuolimäärittelyä (esimerkiksi vauvana pojaksi määritelty kokee olevansa mies, häntä voi kuvata myös termillä cismies). Ihmisellä voi olla useampi sukupuolimäärittely saman aikaisesti (esimerkiksi transsukupuolinen intersukupuolinen nainen). Sukupuolivähemmistöihin kuuluvista osaa kokee olevansa naisia tai miehiä, mutta osa kokee, ettei naisen eikä miehen määrittely sovi heille. He jäävät kaksijakoisen sukupuoliajattelun ulkopuolelle.
Sekä sukupuolen että seksuaalisuuden moninaisuus ovat yhteiskunnallisia ja kulttuurisia keskustelutapoja. Niitä voi tarkastella historiallisina ja kulttuurisesti vaihtelevina ilmiöinä kuten sukupuolta ja seksuaalisuutta muutenkin. Historian eri aikoina ja eri maissa tai kulttuureissa on ollut erilaisia ymmärryksiä ja tapoja käsittää sukupuoli ja seksuaalisuus. Seksuaaliseen suuntautumiseen liitettiin erilaisia käsityksiä 50 vuotta sitten kuin nykyaikana ja eri kulttuurien kesken vaihtelee ymmärrys siitä, millainen on hyvä mies tai kunnollinen nainen tai kuinka monta sukupuolta on. Moninaisuutta lisää se, että sukupuolen ja seksuaalisuuden kanssa risteävät monet eron ulottuvuudet, kuten yhteiskuntaluokka, ikä, asuinalue, koulutustausta, etnisyys, kieli, uskonto, kykyisyys ja terveydentila (ks. Cho ym. 2013). Ne yhdessä vaikuttavat siihen, millaisia asemia ja mahdollisuuksia ihmisillä on työelämässä. Seksuaalivähemmistöihin ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat työntekijät eivät ole sisäisesti yhtenäisiä ihmisryhmiä, kuten eivät ole heteroseksuaaliset tai cissukupuoliset työntekijätkään, vaan kaikki eron ulottuvuudet vaikuttavat heidän kokemuksiinsa ja työmarkkina-asemiinsa.
Suomessa edelleen varsin vallitseva on sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvä ajattelutapa, jota voi kutsua heteronormatiivisuudeksi (Lehtonen 2002, Butler 1990). Siihen sisältyy ajatus, että on vain kahdenlaisia ihmisiä: 1) miehiä, jotka miehen ruumiinsa takia ovat maskuliinisia ja heteroseksuaalisia ja 2) naisia, jotka naisen ruumiinsa takia ovat feminiinisiä ja heteroseksuaalisia. Kyse ei ole vain olettamuksesta, vaan toiveesta ja normatiivisesta vaatimuksesta: näin pitääkin olla. Cisnormatiivisuudeksi voidaan kuvata sitä, että edellytetään miesruumiillisten kokevan itsensä mieheksi ja naisruumiillisten itsensä naiseksi. Sukupuolinormatiivisuus sisältää ajatuksen siitä, että miesten pitää toimia maskuliinisesti ja naisten feminiinisesti. Normatiivisella heteroseksuaalisuudella viitataan siihen, että kaikki ovat ja heidän pitäisi olla heteroseksuaalisesti suuntautuneita. Ajattelumalliin sisältyy naisen ja miehen käsittäminen toisilleen vastakkaisiksi ja erilaisiksi sekä mieheyden ja maskuliinisuuden arvottaminen naiseutta ja feminiinisyyttä arvokkaammaksi (sukupuolihierarkia). Heteronormatiivinen ajattelutapa saa ihmiset näkemään maailmansa vääristyneesti ja kapea-alaisesti. Se tekee vaikeaksi tunnistaa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden ja arvostaa normista eroavia ihmisiä. Se vaikeuttaa ihmisten mahdollisuuksia tehdä itselleen toimivia valintoja työelämässä sekä ura- ja koulutusvalinnoissa (Lehtonen & Mustola 2004). Heteronormatiivinen ajattelumalli on keskeinen selittävä tekijä vahvasti sukupuolijakautuneille työmarkkinoille.
Artikkeli (pdf) kokonaisuudessaan on luettavissa alla.
Tekijä: Jukka Lehtonen on kasvatussosiologian dosentti ja vanhempi tutkija sukupuolentutkimuksen oppiaineessa Helsingin yliopistossa. Hän on tehnyt lähes 30 vuotta tutkimusta seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta etenkin koulutuksen ja työelämän konteksteissa. Hän työskentelee Suomen Akatemian rahoittamassa kansainvälisessä tutkimushankkeessa ”En route to recovery: Diversity and vulnerability in care work during and after the Covid-19 pandemic” (ER2R)
Katso videotallenne Akava Worksin Yhdenvertainen työelämä -verkkolähetyksestä. Lähetyksessä myös Jukka Lehtonen esittelee selvityksensä keskeisiä tuloksia.
Ohessa artikkeli pdf-tiedostona
Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus työelämässä – katsaus 50 viime vuoden kehitykseen
Lisätietoja:
