Hyvinvointialueiden perustaminen oli Suomen historian suurin liikkeenluovutus. Suurten organisaatiomuutosten on aiemmissa tutkimuksissa havaittu vaikuttaneen henkilöstön työhyvinvointiin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevän henkilöstön koettu työkyky ja työolosuhteet muuttuivat hyvinvointialueiden perustamisen yhteydessä.
Tutkimuksen aineisto koostui Työterveyslaitoksen kunnissa, sairaanhoitopiireissä, sote-kuntayhtymissä ja hyvinvointialueilla tekemien työhyvinvointikyselyjen vastauksista. Tutkimuksessa vertaillaan vuosien 2021−2022 kyselyaineistoa (ennen hyvinvointialueiden perustamista, N = 41 651) vuosien 2023−2024 kyselyaineistoon (hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen, N = 71 002). Koettua työkykyä ja työolosuhteita analysoitiin koko aineistossa ja ammattiryhmittäin.
Tutkimuksen tulokset näyttivät, että hyvinvointialueiden henkilöstön työkyvyssä ja työolosuhteissa tapahtui muutoksia hyvinvointialueuudistuksen yhteydessä. Koettu työkyky heikentyi tutkitulla ajanjaksolla. Myös työolosuhteet heikentyivät monilla: muun muassa työn epävarmuus kasvoi, työpaikkakiusaaminen lisääntyi ja organisaation päätöksenteko koettiin aiempaa useammin epäoikeudenmukaiseksi. Toisaalta työpaineita koettiin hieman vähemmän, ja useampi koki hyvää työn hallintaa.
Tässä tutkimuksessa käytetty hyvinvointialueiden työntekijöiden aineisto on ainutlaatuisen suuri ja hyvin kattava näyte suomalaisista julkisen sektorin sote- ja pelastusalan työntekijöistä hyvinvointialueuudistusta edeltäneeltä ja sitä seuraavalta ajalta. Tutkimuksen tuloksia tulkitessa on kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki hyvinvointialueet eivät ole tutkimuksessa mukana, eikä tuloksia voi yleistää koko suomalaisten julkisen sektorin sote- ja pelastusalan työntekijöiden perusjoukkoon. Lisäksi hyvinvointialueuudistuksen vaikutuksia tarkastellessa on tärkeä huomioida, että tutkimus tehtiin paneelitutkimuksena eli kahden aikapisteen poikittaisleikkaustutkimuksena. Siinä ei siis seurattu samoja työntekijöitä kohorttiasetelmassa ennen uudistusta ja sen jälkeen.
Johtopäätökset
Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että hyvinvointialueille siirtyminen ei ole parantanut henkilöstön työolosuhteita eikä työhyvinvointia. Monella mittarilla tilanne on mennyt jopa heikompaan suuntaan, mutta ei dramaattisesti. Työ monessa sote-ammatissa on edelleen hyvin kuormittavaa, ja keinoja kuormituksen vähentämiseksi ja jaksamisen parantamiseksi tarvitaan.
Tutkimuksen havaintojen perusteella hyvinvointialueilla pitää keskittyä erityisesti organisaation päätöksenteon kehittämiseen ja henkilöstön kuuntelemiseen päätöksenteossa. Lisäksi hyvinvointialueilla tarvitaan tukea työntekijöille, joilla on heikentynyt työkyky – heitä on hyvinvointialueilla jo paljon.
Tutkimusryhmän esittely
Tutkimuksen tekivät Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Risto Nikunlaakso, tutkija Vilja Levonius, erikoistutkija Kirsikka Selander, erityisasiantuntija Pauliina Toivio ja asiantuntija Pyry Silomaa. Nikunlaakso on raportin pääasiallinen kirjoittaja, ja hän suunnitteli tutkimusaineiston kokoamisen ja analyysit, Levonius kirjoitti kuvauksen suurelle osalle raportin kuvaajista, Selander suunnitteli tilastoanalyysejä ja muokkasi raportin tekstiä, Toivio kokosi tutkimusaineistoa ja teki analyysejä ja Silomaa kokosi tutkimusaineistoa.
