Lue selvitys (pdf):
Kilpailukiellot Pohjoismaissa
Työntekijöiden kilpailukieltosopimuksilla tarkoitetaan sopimuksia, joilla rajoitetaan työntekijän oikeutta solmia uutta työsopimusta toisen työnantajan kanssa työsuhteen päättymisen jälkeen. Kilpailukielto rajoittaa työntekijän oikeutta ammatin harjoittamiseen. Siksi tällaisen sopimuksen solmimista rajoitetaan lainsäädännössä yleisesti eri maissa.
Suomessa on käynnistetty lainvalmisteluhanke, jonka tavoitteena on laatia Suomeen säännökset, jotka luovat työnantajalle velvollisuuden korvata työntekijälle kilpailukiellon sidonnaisuusaika. Suomen nykyisen lain mukaan korvausta on maksettava vasta sen jälkeen, kun kilpailukielto on pidempi kuin kuusi kuukautta. (Tosin selvityksen mukaan sitäkään ei yleensä asiantuntijatehtävissä sitouduta korvaamaan.)
Tässä katsauksessa tarkastellaan Pohjoismaisia kilpailukieltomalleja erityisesti seuraavien näkökulmien kautta: 1) millä tavalla kilpailukieltoja säännellään, 2) minkälaiset ovat kilpailukieltojen yleiset kriteerit, 3) minkälainen korvaus on, 4) minkälaisia käytäntöjä kilpailukieltojen hyödyntämisessä on, sekä 5) minkälaisia sopimussakot ovat ja miten kilpailukieltosopimus voidaan irtisanoa.
Kilpailukieltojen sääntely
Kilpailukieltoja säännellään Pohjoismaissa eri tavoin. Tanska, Norja ja Suomi ovat säätäneet niistä lailla. Ruotsissa on lainsäädännön lisäksi sovittu kilpailukieltosopimusten käytön periaatteista työnantajien ja työntekijöiden välisellä työehtosopimuksella.
Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa sääntelyä on päivitetty viimeisen neljän vuoden aikana, mutta Suomessa ei ole tehty lähes 20 vuoteen uudistuksia. Norjassa ja Tanskassa, joissa on säädetty kilpailukielloista lailla, on samalla myös säädelty asiakkaiden houkuttelukiellosta ja yritysten välisestä rekrytointikiellosta.
Kilpailukieltojen yleiset kriteerit
Tanskassa ja Norjassa kilpailukieltosopimuksen voimassaolon edellytyksenä on, että sopimus on tehty kirjallisesti tai työntekijä on saanut sen perusteista kirjallisesti tiedon. Lisäksi työntekijän on saatava laissa määritelty määrä korvausta kilpailukieltoajalta. Työntekijän erityisasemaa edellytetään kaikissa maissa, Ruotsissa ja Norjassa se on määritelty tarkimmin. Suomessa edellytetään vain erityisen painavan syyn olemassaoloa.
Korvauksen suuruus ja muoto
Norjassa korvaus on 100 prosenttia kuukaudessa. Korvaus lasketaan edellisen 12 kk keskimääräisistä ansioista NOK 720 644 vuosiansioon (n. 5900 euron kk-ansioon) asti. Mukaan luetaan palkka, komissiot, bonukset, ylityöt ja muut edut. Tätä ylittävältä osalta korvaus on 70 prosenttia NOK 1 090 816 vuosiansioon, eli n. 8 900 euron kk-palkkaan asti. Tämän yli menevästä palkan osuudesta ei ole korvausvelvollisuutta. Mikäli on sovittu lakia alemmasta korvauksesta, on sopimus mitätön.
Tanskassa korvaus on 40 prosenttia irtisanomisajan palkasta silloin kun kilpailukiellon sidonnaisuusaika on enintään 6 kuukautta . Korvaus on 60 prosenttia silloin kun sidonnaisuusaika on enintään 12 kuukautta. Mikäli on sovittu lakia alemmasta korvauksesta, on sopimus mitätön.
Ruotsissa korvaus määritellään eri tavalla. Ruotsissa lähtökohtana on täysi korvaus palkan ja sidonnaisuusajan alemman tulon erotuksesta. Työnantajan korvausvelvollisuus on kuitenkin rajoitettu 60 prosenttiin erotuksesta. Toisin sanoen, jos työntekijä ansaitsee muuta tuloa, se alentaa korvausta vasta silloin kun se ylittää 40 prosenttia vanhasta palkasta. Korvaus maksetaan työsuhteen päättymisen jälkeen kuukausittain.
Suomessa korvauksen on lain mukaan oltava kohtuullinen. Käytännössä korvausta ei makseta asiantuntijatehtävissä ja sitä alemmilla asematasoilla.
Kilpailukieltojen käytännöt
Kaikissa Pohjoismaissa paitsi Suomessa työntekijää ei estetä kilpailukieltosääntelyllä allekirjoittamasta työsopimusta kilpailijan kanssa. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa kilpailukieltosopimuksella voi estää vain kilpailevaa toimintaa.
Korvauksen maksaminen tapahtuu kaikissa Pohjoismaissa Suomea lukuun ottamatta kuukausittain työsuhteen päättymisen jälkeen. Tanskassa tosin korvaus on maksettava kuukausittain lukuun ottamatta kahta ensimmäistä kuukautta, jotka on maksettava könttäsummana irtisanoutumisen yhteydessä.
Sopimussakot ja irtisanominen
Norjassa ja Ruotsissa ei ole erityistä kilpailukieltoon liittyvää sopimussakkoa. Ruotsissa on käytössä ns. normeerattu vahingonkorvaus. Norjassa työntekijällä on ensisijaisesti vahingonkorvausvastuu ja työnantaja voi sen sijasta nostaa kanteen korvauksen takaisin perimiseksi. Tanskassa voidaan sopia sakosta, joka voi olla prosenttiosuus palkasta. Suomessa on määritelty enimmäissopimussakoksi 6 kk palkkaa vastaava summa.
Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa on kilpailukieltosopimuksen yksipuolista irtisanomista työnantajan puolelta vaikeutettu eri tavoin. Norjassa työntekijä voi pyytää sitovuuslausuntoa, joka lukitsee kilpailukieltosopimuksen tietyksi ajaksi. Tanskassa työnantaja joutuu maksamaan 2 kk könttäsumman irtisanoessaan sopimuksen. Ruotsissa on käytössä neuvottelumenettely, jonka jälkeen työntekijä voi pyytää sitovuuslausuntoa. Suomessa ei ole tästä säännöksiä.
Lue selvitys (pdf)
Lisätietoja:
