Työkyky voi heikentyä esimerkiksi sairauden tai työolosuhteiden heikentymisen vuoksi, mikäli työn vaatimuksia ei soviteta muuttuneeseen toimintakykyyn. Tulevaisuudessa psyykkinen kuormittuneisuus ja työn psykososiaalinen kuormitus ovat merkittäviä työkykyä uhkaavia tekijöitä. Väestöllisen huoltosuhteen heikentyessä on kannettava huolta väestön työkyvystä.
Mielenterveyden ongelmat ja psyykkinen kuormittuneisuus ovat yleistyneet Suomen väestössä viime vuosikymmeninä. Tämä näkyy esimerkiksi mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen yleistymisenä ja mielenterveyssyistä johtuvan työkyvyttömyyden yleistymisenä erityisesti nuorilla aikuisilla. (Koponen ym. 2021.) Vaikka mielenterveysongelmat ovat yleistyneet, ei haastattelututkimuksissa ole havaittu itse koetun työkyvyn heikentymistä. Päinvastoin työkyky on parantunut usean vuosikymmenen ajan. Viime vuosina tämä myönteinen kehitys kuitenkin näyttää pysähtyneen (Koskinen ja Sainio 2018, Koponen ym. 2021 mukaan).
Akava Worksin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta tilaamassa tutkimusartikkelissa (Koponen ym. 2021) osoitettiin, että ”merkittävä psyykkinen kuormittuneisuus” yleistyi vuosien 2017 ja 2020 välillä ja että psyykkinen kuormittuneisuus oli yhteydessä itsearvioituun työkykyyn. Ne, jotka kokivat merkittävää psyykkistä kuormitusta, arvioivat muuta väestöä useammin oman työkykynsä heikentyneeksi.
Väestötasolla muutos psyykkisessä kuormittuneisuudessa ei ollut vuosien 2017 ja 2020 välillä suuri. Vuonna 2020 väestöstä 8,7 prosenttia koki merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta, kun neljä vuotta aikaisemmin osuus oli vajaat kaksi prosenttiyksikköä vähemmän. Psyykkinen kuormittuneisuus yleistyi sekä miehillä että naisilla ja kaikilla koulutustasoilla. Psyykkinen kuormittuneisuus oli molempina ajankohtina yleisempää naisilla kuin miehillä ja perusasteen tutkinnon suorittaneilla yleisempää kuin muulla väestöllä. (Koponen ym. 2021.)
Ikäryhmien väliset erot psyykkisessä kuormittuneisuudessa kapenivat vuosien 2017 ja 2020 välillä: alle 30-vuotiaiden kuormittuneisuudessa ei tapahtunut merkittävää muutosta, mutta 30–59-vuotiaiden kuormittuneisuus yleistyi (ks. Koponen ym. 2021). Vuonna 2020 noin joka kymmenes 20–59-vuotias koki merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta. Psyykkinen kuormittuneisuus oli sekä vuonna 2017 että 2020 harvinaisinta 60–69-vuotiaiden ikäryhmässä.
Tutkimuksen huolestuttavin tulos on se, että ero merkittävää psyykkistä kuormitusta kokeneiden ja muun väestön työkyvyssä kasvoi tarkasteluajankohtien välillä. Vuonna 2017 merkittävää psyykkistä kuormitusta kokeneet arvioivat oman työkykynsä heikommaksi kuin muu väestö ja itsearvioitu työkyky heikkeni edelleen vuodesta 2017 vuoteen 2020, kun muussa väestössä työkyky ei muuttunut (Koponen ym. 2021).
Psyykkinen kuormittuneisuus voi heikentää kykyä mukautua työelämässä tapahtuviin muutoksiin. Tämä voisi selittää sitä, miksi psyykkisesti kuormittuneiden ryhmässä työkyky heikentyi tutkimuksen aikana, mutta muilla ei. Tutkimuksen aineistonkeruiden välillä Suomessa koettiin koronapandemia, joka muutti merkittävällä tavalla työelämää, pakotti monet uusiin työn teon tapoihin ja lisäsi työn määrää.
Työn psykososiaalinen kuormitus on yhteydessä psyykkiseen oireiluun ja heikentyneeseen työkykyyn
Psyykkiseen kuormittuneisuuteen ja työkykyyn vaikuttavat monet ympäristöön, sosiaalisiin suhteisiin ja yksilöön liittyvät piirteet. Ansiotyö on useimmille jo pelkän ajankäytön kannalta niin suuri elämän osa-alue, että se vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka kuormittuneiksi ja työkykyiseksi itsemme koemme.
Akava Worksin keväällä 2021 toteuttamassa kyselytutkimuksessa (Miettinen 2021) tarkasteltiin erityisesti työn psykososiaalista kuormitusta ja sen yhteyttä psyykkiseen oireiluun ja psyykkiseen työkykyyn. Psykososiaalisella kuormituksella tarkoitetaan työn sisältöön, työn järjestelyihin ja työn sosiaalisiin suhteisiin liittyvää kuormitusta, joka voi olla yksilölle haitallista. Akava Worksin tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti työn määrän ja intensiteetin, työn pirstaleisuuden ja työ- ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtymisen aiheuttamaa haitallista kuormitusta.
Tutkimuksessa havaittiin, että työn psykososiaalinen kuormittavuus vaihtelee koulutustason mukaan ja psyykkinen oireilu ja työkyky työn psykososiaalisen kuormittavuuden mukaan.
Akavalaisilla ja muilla korkeakoulutetuilla oli muita palkansaajia yleisempää, että työn määrä ja intensiteetti, työn pirstaleisuus ja työajan rajojen hämärtyminen aiheuttivat paljon tai melko paljon haitallista kuormitusta ja muita vähemmän yleistä, että nämä tekijät eivät aiheuttaneet lainkaan haitallista kuormitusta. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että viikoittainen psyykkinen oireilu ja työtä merkittävästi haittaavat psyykkiset vaikeudet olivat yleisimpiä niillä, joilla työn määrä ja intensiteetti, työn pirstaleisuus ja työajan rajojen hämärtyminen aiheuttivat runsaasti kuormitusta.
Vaikka kausaalisuuden suuntaa ei voitu tämän aineiston avulla osoittaa on työn psykososiaalisen kuormittavuuden yhteys psyykkiseen oireiluun ja työkykyyn selvä. Ne, jotka kokevat työssään runsaasti psykososiaalista kuormitusta, kokevat muita todennäköisemmin psyykkisiä oireita ja työtä merkittävästi haittaavia psyykkisiä vaikeuksia.
Akava Worksin toteuttama tutkimuksen avulla ei voida arvioida psykososiaalisessa kuormituksessa tapahtuneita muutoksia. Muissa aineistoissa voidaan kuitenkin havaita työn psykososiaalisen kuormituksen lisääntymistä viime vuosina. Esimerkiksi Tilastokeskuksen vuoden 2018 Työolotutkimuksessa havaittiin kiireen yleistyneen työelämässä merkittävästi 2010-luvulla ja heijastuvan erityisesti naisten jaksamisongelmina.
Toivon mukaan Suomessa 2020-luvulla palataan paranevan työkyvyn kehitysuralle. Kiireen, työn pirstaleisuuden ja työajan rajojen hämärtymisen aiheuttaman kuormituksen vähentäminen voi olla tässä avainasemassa.
Lähteet:
Koponen, P., Elovainio, M. ja Koskinen, S.
Koetun työkyvyn kehitys Suomessa sekä sen yhteydet psyykkiseen kuormittuneisuuteen vuodesta 2017 koronapandemian keskelle. Akava Works 14/2021.
Miettinen, J.
Psykososiaalinen kuormitus akavalaisten työssä. Akava Works 18.10.2021.
Sutela, H., Pärnänen, A. ja Keyriläinen, M.
Digiajan työelämä – Työolotutkimuksen tuloksia 1977–2018. Tilastokeskus 2019.
Lisätietoja:
