Kuka nostaa TKI-investoinnit 4 prosenttiin BKT:sta?

Akavan pääekonomisti Pasi Sorjonen pohtii blogitekstissään, miten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenojen osuus BKT:stä voidaan kasvattaa hallitusohjelman tavoittelemaan 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

30.10.2019

Euroalueen talousnousu on jatkunut kohta seitsemän vuotta. Meillä nousu yltää vasta viiteen vuoteen, ja merkit maailmalla ennakoivat jo kasvun hyytymistä. Suomessa vieraili äskettäin Euroopan komission virkamiesten ryhmä, joka valmistelee Suomen maaraporttia ja maakohtaisia suosituksia. Tavatessamme ryhmä oli aiheellisesti huolissaan sekä heikentyneistä talouden näkymistä että pidemmän aikavälin kasvupotentiaalista, jota jarruttaa hidastunut tuottavuuden nousu. 

Suomi tavoittelee tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenojen kasvattamista nykyisestä 2,7 prosentista 4 prosenttiin BKT:n arvoon suhteutettuna vuoteen 2030 mennessä, todetaan hallitusohjelman Osallistava ja osaava Suomisivulla 161. Ainakin paperilla päättäjät näyttävät siis ymmärtävän tarpeen vauhdittaa tuottavuuden paranemista ja siten talouden kasvupotentiaalia. Niinpä odotukset ovat korkealla, kun hallitus julkaisee joulukuussa tiekartan, jonka viitoittamaa tietavoitteeseen aiotaan edetä. 

Tiekarttaa odotellessa voidaan pohtia, millaista muutosta tavoitteen saavuttaminen vaatii. Miten paljon TKI-panostusten pitäisi kasvaa keskimäärin vuosittain ja kenen kontolle panostusten kasvattaminen erityisesti lankeaa? 

 

Pohjalta lähdetään 

Tilastokeskus ennakoi Suomessa tehtävien tutkimus- ja kehittämisinvestointien kohoavan kuluvana vuonna noin 6,55 miljardiin euroon. Viimeisen kolmen vuoden aikana T&K-panostukset ovat kohonneet suurin piirtein samaa vauhtia kuin BKT:n arvo, joten niiden BKT-suhde on pysynyt vakaana. Viimeisen neljän vuoden BKT-suhde (2,7 prosenttia) on kuitenkin poikkeuksellisen matala. Tätä matalampi se oli edellisen kerran vuonna 1997 eli kaksi vuosikymmentä sitten.

Suurimmillaan T&K-panostusten BKT-osuus on toistaiseksi ollut 3,7 prosenttia vuonna 2009. Sitä seurannut vuosikymmen oli laskuvoittoinen edellä kuvattuun tasaantumiseen asti. Suomi oli pitkään edellä Saksaa, Etelä-Koreaa ja jonkin aikaa jopa Ruotsia, mutta nyt olemme jääneet niistä jälkeen. 

T&K-investointien pitäisi kaksinkertaistua arvioidusta vuoden 2019 tasosta, jotta niiden BKT-osuus kohoaisi 4 prosenttiin vuonna 2030. Tasaisen vauhdin taulukolla tämä tarkoittaa lähes 6,5 prosentin vuotuista kasvua 11 vuoden ajan. Euroissa ilmaistuna investointeihin pitäisi lähivuosina löytyä (nimellisesti) 425-450 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisenä vuotena. Lähestyttäessä vuotta 2030 tuo vuotuinen lisäystarve on (nimellisesti) 750-800 miljoonan euron luokkaa. Suomessa ei ole päästy lähellekään tuollaisia lukuja yli kymmeneen vuoteen. 

Laskelma olettaa, että BKT:n arvo kehittyy Julkisen talouden suunnitelman (JTS) pohjana olevan VM:n ennusteen perusuran mukaisesti. Sen mukaan BKT:n arvo kohoaa kuluvana vuonna 3,3 prosenttia ja nousu hidastuu vähitellen 2,7 prosenttiin vuonna 2023. Tämän 2,7 prosentin vauhdin oletetaan tässä jatkuvan vuoteen 2030. 

Investoinnit TKI-toimintaan 97-17

Investoinnit TKI-toimintaan 97-17

 

Kenen pitäisi investoida? 

Neljän prosentin T&K-haamurajaa pitää ehdottomasti tavoitella. Pelkkä tavoitteen asettaminen on kuitenkin vaarassa jäädä tyhjäksi puheeksi, toiveiden sammioksi. Tueksi pitää löytyä asennetta ja tekoja, jotka kirittävät T&K-panostukset uudelleen vahvaan nousuun. 

Yritysten osuus kaikista Suomen T&K-investoinneista on merkittävä, lähes 66 prosenttia. Korkeakoulujen osuus on runsas neljännes ja julkisen sektorin yhdeksän prosenttia.

On päivänselvää, että 4 prosentin tavoite on mahdollista saavuttaa ainoastaan siten, että kaikki sektorit innostuvat puskemaan T&K-panostuksensa lähes ennen näkemättömään nousuun. Tämä koskee aivan erityisesti yrityksiä ja korkeakoulusektoria. Myös julkisen sektorin apua tarvitaan, mutta sen paukut eivät yksin riitä. 

Yritysten T&K-panostukset ovat edelleen selvästi pienemmät kuin huippuvuosina 2009-2011. Selitys pudotukseen löytyy tehdasteollisuudesta ja erityisesti sähkö- ja elektroniikkateollisuudesta, jonka mittavat T&K-investoinnit romahtivat vuosikymmenessä alle puoleen entisestä. Siitä huolimatta sähkötekninen ala on edelleen panostuksiltaan kirkkaasti tehdasteollisuuden suurin. 

Yrityssektorin T&K-investointien lisäykset parin viime vuoden aikana eivät läheskään riitä paikkaamaan sitä ennen syntynyttä kuoppaa. Nyt vuotuiset panostukset pitäisi yhtäkkiä kaksinkertaistaa reilussa vuosikymmenessä. Joko sähköteknisen teollisuuden pitäisi palata entiseen loistoonsa tai muiden alojen yritysten ottaa sen aiempi rooli yhdessä itselleen. 

Yrityksiltä vaaditaan siis täydellistä käyttäytymisen muutosta. Niiden pitää alkaa ahnehtien etsiä uuden kasvun rakennuspalikoita massiivisella kehitystyöllä, joka sijoitetaan nimenomaan Suomeen. Mikä kumma saisi llaisen muutoksen aikaan? Mikä vakuuttaisi yritysjohtajat siitä, että he ovat tähän saakka täydellisesti aliarvioineet Suomen tarjoamat edut tuotekehityksen sijaintipaikkana? 

Tiekartan pitää antaa uskottavat vastaukset näihin kysymyksiin. Sitä valmistellessa kannattaa kuunnella yritysjohtajien näkemyksiä herkällä korvalla. He päättävät yritysten investoinneista ja niiden sijainnista, joten osaavat kertoa, mikä tekee Suomesta tutkimuksen ja tuotekehityksen keitaan. 

Tiekartan täytyy jalostaa hallitusohjelman luvussa ”Osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden Suomi” luetellut aikomukset lihaksi. Sen pitää osoittaa, että Suomen koulutukseen ja osaamiseen perustuva kasvumalli vahvistuu. 

Entä jos tiekartta ei ole uskottava? Silloin mikään ei muutu tai muuttuu liian vähän. Tavoiteltu T&K-investointien 4 prosentin BKT-osuus jää saavuttamatta, tuottavuusloikka luultavasti ottamatta, eikä talouden kasvukyky oleellisesti vahvistu. Painimme jatkossakin julkisen talouden kestävyysongelmien kanssa. 

Investoinnit TKI-toimintaan käyvin hinnoin, vuoteen 2030

Investoinnit TKI-toimintaan käyvin hinnoin, vuoteen 2030

Lisätietoja:

Pasi Sorjonen

Pasi Sorjonen

Pääekonomisti

+358505575271