Suomi tavoittelee tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostusten kasvattamista 4 prosenttiin BKT:n arvoon suhteutettuna vuoteen 2030 mennessä, toteaa hallitusohjelma ”Osallistava ja osaava Suomi”. Tavoite on erinomainen, sillä kansantalouden kasvukykyä ja tuottavuuden nousua pitää vahvistaa. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut, mitä tuo 4 prosenttia käytännössä tarkoittaa, miten se saavutetaan, kuka investoi ja mitä se maksaa.
Vastauksia tarjoaa toivottavasti TKI-investointien tiekartta, jonka hallitus julkistanee maaliskuun aikana. Sitä odotellessa voimme pohtia, miten paljon TKI-menojen pitää vuosittain kasvaa ja kenen niitä pitää kasvattaa.
Tilastokeskus arvioi Suomessa tehtyjen tutkimus- ja kehittämisinvestointien kohonneen 6,55 miljardiin euroon vuonna 2019. Viimeiset neljä vuotta T&K-panostusten BKT-suhde on pysynyt poikkeuksellisen matalana 2,7 prosentin tuntumassa, sillä panostukset ovat kohonneet samaa vauhtia BKT:n arvon kanssa. Tätä matalampi tuo BKT-suhde oli edellisen kerran vuonna 1997 eli runsas kaksi vuosikymmentä sitten. Suurimmillaan T&K-panostusten BKT-osuus on toistaiseksi ollut 3,7 prosenttia vuonna 2009. Sitä seurasi jyrkkä alamäki viime vuosien tasaantumiseen asti.
T&K-investointien pitäisi kaksinkertaistua vuoden 2019 tasosta, jotta niiden BKT-osuus kohoaisi 4 prosenttiin vuonna 2030. Tasaisella vauhdilla tämä vaatii lähes 6,5 prosentin vuotuista kasvua 11 vuoden ajan. Euroissa ilmaistuna investointeja pitäisi aluksi kasvattaa joka vuosi (nimellisesti) 425-450 miljoonalla eurolla. Lähestyttäessä vuotta 2030 tuo vuotuinen lisäystarve kohoaa ja on (nimellisesti) 750-800 miljoonan euron luokkaa. Suomessa ei ole päästy lähellekään tuollaisia lukuja yli kymmeneen vuoteen.
Laskelma olettaa, että BKT kehittyy valtiovarainministeriön syksyllä 2019 julkaiseman ennusteen mukaisesti. Sen mukaan BKT:n arvo nousee hidastuvalla tahdilla ja yltää 271 miljardiin euroon vuonna 2023. Tuon hitaan nousun oletetaan tässä jatkuvan vuoteen 2030 asti, jolloin BKT:n arvo olisi 327 miljardia euroa. Neljä prosenttia siitä on hieman päälle 13 miljardia euroa.
Yritysten osuus kaikista Suomen T&K-investoinneista on lähes 66 prosenttia, korkeakoulujen runsas neljännes ja julkisen sektorin yhdeksän prosenttia. On selvää, että 4 prosentin tavoite voidaan saavuttaa vain, jos sekä yritykset että korkeakoulusektori innostuvat puskemaan T&K-panostuksensa lähes ennen näkemättömään nousuun. Julkinen sektori voi luoda kannustimet ja antaa tärkeää taustatukea, mutta muuten sen paukut eivät yksin riitä.
Yritysten T&K-panostukset ovat selvästi pienemmät kuin huippuvuosina 2009-2011. Ne ovat kohonneet parin viime vuoden aikana, mutta eivät tarpeeksi paikatakseen edellisten vuosien rajun pudotuksen. Nyt vaaditaan paljon enemmän – vuotuiset panostukset pitäisi kaksinkertaistaa reilussa vuosikymmenessä. Mitä pitäisi tapahtua, että se olisi mahdollista?
Vaaditaan hurjaa käyttäytymisen muutosta. Yritysten pitäisi alkaa tavoitella ripeämpää kasvua investoimalla massiivisesti nimenomaan Suomeen sijoitettavaan kehitystyöhön. Myös Suomen pitäisi muuttua ja tarjota yritysten tuotekehitykselle ylivertaiset olot, joiden ansiosta muualle sijoitettuja tutkimustoimintoja kannattaa jatkossa siirtää tänne.
TKI-investointien kasvattaminen on Suomelle kohtalonkysymys. Tiekartan pitää olla niin vakuuttava, että se mullistaa yritysten käsitykset Suomen houkuttelevuudesta investointien kohteena. Sopii toivoa, että valmistelussa kuunnellaan herkällä korvalla yritysjohtajien näkemyksiä. He päättävät yritysten investoinneista ja niiden sijainnista, ja osaavat kertoa, miten Suomesta tehdään tutkimuksen ja tuotekehityksen keidas.
Jos tiekartta on vakuuttava, Suomessa tehdään tulevaisuudessa nykyistä enemmän suunnittelua, tutkimusta ja tuotekehitystä sekä muotoilua, joiden osuus tuotannon arvonlisäyksestä on merkittävämpi kuin kokoonpanon. Aivotyöhön erikoistumalla kasvatamme tavara- ja palveluvientiä sekä otamme itsellemme suuremman siivun tuotannon ja viennin arvosta. Tuottavuusloikka vauhdittaa kansantalouden kasvukykyä.
Jos tiekartta ei ole uskottava, mikään ei muutu. Tavoiteltu T&K-investointien nousu jää saavuttamatta ja tuottavuusloikka ottamatta. Talouden kasvukyky ei oleellisesti vahvistu. Painimme pysyvästi niiden samojen julkisen talouden kestävyysongelmien kanssa, joista mm. Euroopan komissio, luottoluokittajat ja Talouspolitiikan arviointineuvosto meitä muistuttavat.
Loiston aika on muistissa. Palautetaan se. Tehdään oma tulevaisuutemme.
Pasi Sorjonen
Pääekonomisti, Akava ry
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Talouselämä-lehden Tebatti-palstalla 28.2.2020.
Lisätietoja:
