Työntekijöiden kilpailukieltosopimuksilla tarkoitetaan sopimuksia, joilla rajoitetaan työntekijän oikeutta solmia uutta työsopimusta toisen työnantajan kanssa työsuhteen päättymisen jälkeen. Kilpailukielto rajoittaa työntekijän oikeutta ammatin harjoittamiseen. Siksi tällaisen sopimuksen solmimista rajoitetaan lainsäädännössä yleisesti eri maissa.
Kilpailukieltosopimusten sääntelyn uudistaminen on ollut Suomessa ajankohtainen puheenaihe jo muutaman vuoden ajan. Akava nosti kilpailukieltosopimuksiin liittyvät epäkohdat julkiseen keskusteluun, ja Akava Worksin tekemän selvityksen mukaan 45 prosentilla yksityisellä sektorilla työskentelevistä korkeakoulutetuista oli uudessa työsopimuksessaan tai sen ohessa kilpailukieltosopimus.
Suomessa on keskusteltu ehdotuksesta, jonka mukaan työnantajan tulisi maksaa työntekijälle korvaus kilpailukieltosopimusten määräämältä sidonnaisuusajalta. Suomen nykyisen lainsäädännön mukaan korvausta on maksettava vasta sen jälkeen, kun kilpailukielto on pidempi kuin kuusi kuukautta. Julkisuudessa on myös keskusteltu siitä, kuinka pitkä sidonnaisuusaika voidaan hyväksyä. Suomessa pisin työntekijän kilpailukielto voi olla 12 kuukauden mittainen.
Tässä katsauksessani jaan eri maat kahteen ryhmään sen perusteella, sisältyykö tarkastelun kohteena olevan maan kilpailukieltojärjestelmään työnantajalle velvollisuus maksaa työntekijälle korvausta kilpailukiellon sidonnaisuusajalta. Lisäksi kuvaan, kuinka pitkiä kilpailukieltoja kussakin maassa sallitaan työntekijöiden osalta ja liittyykö niihin alueellisia rajauksia.
Näiden tietojen lisäksi nostan esiin joitakin muita erityispiirteitä, joita sääntelyyn eri maissa liittyy. Sitä en tässä vertaile, perustuuko kilpailukieltojen sääntely erityisiin lain säännöksiin vai oikeuskäytäntöön.
Lainsäädäntöön, oikeuskäytäntöön tai työehtosopimuksiin perustuva pakollinen korvausvelvollisuus on voimassa 21 maassa. Vain yhdeksässä maassa on oikeustila sellainen, että korvausvelvollisuutta ei ole lainkaan. Suomi sisältyy tähän joukkoon, vaikka Suomessakin on korvausvelvollisuus yli kuuden kuukauden kilpailukieltosopimuksissa.
Voit tarkastella alla olevasta kartasta kilpailukieltosopimuksiin liittyviä korvausvelvollisuuksia eri Euroopan maissa. Vihreällä symbolilla merkityissä maissa on käytössä pakollinen korvausvelvollisuus kilpailukielloissa, punaisella symbolilla merkityissä maissa pakollista korvausvelvollisuutta ei ole. Kartan tiedot eri maiden kilpailukieltosopimuksista on saatavilla myös PDF-tiedostona:
Akava Works – Kilpailukiellot EU-jäsenmaissa Katsaus 2019-09-27
Pakollinen korvausvelvollisuus sidonnaisuusajalta 21 maassa
Pakollinen korvausvelvollisuus on käytössä selvässä enemmistössä EU:n jäsenmaista. Kaikissa Pohjoismaissa Suomea lukuun ottamatta on korvausvelvollisuus, Suomessakin toki yli kuuden kuukauden mittaisissa kilpailukielloissa. EU:n suurimmista jäsenmaista korvausvelvollisuus on kaikissa muissa maissa paitsi Iso-Britanniassa. EU:n ulkopuolisista maista Sveitsissä ei ole korvausvelvollisuutta, Norjassa on. Islanti ei ole tarkasteltujen maiden joukossa.
Korvausvelvollisuus ei ole aina täyttä palkkaa vastaava korvaus. Useissa maissa lähtökohtana on täysi korvaus, mutta sitä voidaan alentaa esimerkiksi kohtuullisuusperiaatteen mukaisesti. Korvauksen vähimmäistaso vaihtelee 25 ja 50 prosentin välillä siten, että yleisin vähimmäiskorvaus on 50 prosenttia. Kaikkiaan 10 maassa vähimmäiskorvaus on 50 prosenttia. Yhdessä maassa, Ruotsissa, korvaus on enimmäiskorvaus, joka on työehtosopimuksella sovittu 60 prosentin enimmäiskorvaus. Ruotsin mallissa laskentatapa aiheuttaa tosin sen, että enimmäiskorvaus on samalla vähimmäismäärä. 50 prosentin vähimmäiskorvaus on käytössä mm. Norjassa, Saksassa, Belgiassa, Espanjassa ja Portugalissa.
Useassa maassa, jossa on pakollinen korvaus kilpailukiellosta, on työntekijän sopimussakko rajattu enintään korvauksen suuruiseksi. Toisin sanoen rikkomistapauksissa työntekijä menettää korkeintaan saamansa korvauksen. Lisäksi korvauksen vaikuttavuutta on saatettu tehostaa siten, että sopimuksen yksipuolinen irtisanominen työnantajan puolelta on tehty mahdottomaksi. Tämä kannustaa työnantajan punnitsemaan kilpailukieltosopimuksen solmimisen mielekkyyttä kunkin työntekijän osalta erikseen.
Ei pakollista korvausvelvollisuutta sidonnaisuusajalta 9 maassa
Pakollinen korvaus ei ole käytössä yhdeksässä maassa, joista suurin on Iso-Britannia. Näistä maista kolmessa käytäntö on, että kilpailukieltosopimus katsotaan useimmiten hyväksytyksi silloin kun korvauksesta on sovittu. Toisin sanoen täysin korvauksettomia maita on vain kuusi 29:stä. Pakollinen korvaus on siis hyvin yleinen keino saattaa sopimukset tasapainoon työnantajan ja työntekijän välillä.
Muita havaintoja
Kolmasosassa tarkastelluista maista kilpailukieltojen on oltava alueellisesti rajattuja ollakseen voimassa. Alueellinen rajaus on siis eräs keino, jolla kilpailukiellon käyttämisen haitallisia vaikutuksia työntekijöille ja työmarkkinoille voidaan vähentää. Joissakin maissa on rajattu voimassaolo vain maan rajojen sisäpuolelle, näin on esimerkiksi Belgiassa. Tämä onkin loogista ottaen huomioon kilpailukieltojen haitallisen vaikutuksen EU:n perusoikeutena turvaamaan työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen. Joissakin maissa kilpailukielto on rajattu käytettäväksi vain toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin. Määräaikaisissa työsuhteissa ne ovat kiellettyjä.
Huomioita tarkastelusta
Suomi on kilpailukieltojen suhteen enemmistöstä EU-maista erottautuva sen vuoksi, että toisin kuin useimmissa muissa EU-maissa, Suomessa ei ole työnantajan pakko korvata työntekijälle kilpailukiellon sidonnaisuusaikaa silloin kun se ei ylitä kuutta kuukautta. Pakollisen korvauksen puuttumisen on arvioitu olevan merkittävin syy kilpailukieltojen voimakkaaseen yleistymiseen Suomessa.
EU-maiden välinen vertailu on kiinnostava myös sen vuoksi, että se kertoo Suomen kilpailukyvystä ulkomaisista osaajista, jotka harkitsevat työllistymistä jossakin EU-maassa. Mikäli sijoittautumista harkitseva osaaja arvioi kilpailukieltojen vaikutusta omaan uraansa, voi hän havaita aika helposti, että Suomessa työskentely tarkoittaisi korkeampaa riskiä joutua urakehityksen umpiperälle, josta ei pystyisi hakeutumaan uusiin tehtäviin. Suomen nykyinen kilpailukieltosääntely heikentää Suomen kilpailukykyä kansainvälisistä osaajista.
Suomen kilpailukieltojärjestelmää ollaan muuttamassa. Lausuntoaika kartoitettuihin sääntelyvaihtoehtoihin päättyi juuri. Voit arvioida lausunnonantajien kannanottoja suhteessa tässä katsauksessa kuvattuihin EU-maiden kilpailukieltojärjestelmiin oheisen lausuntoyhteenvedon avulla:
Akava lausuntoyhteenveto kilpailukielloista 2019-09-27
Tästä katsauksesta
Tämä katsaus on tehty käytettävissä olevien julkisten verkkoaineistojen pohjalta. Koska verkkoaineistoissa esitettyjen tietojen tuoreudesta ei ole täyttä varmuutta, on mahdollista, että tiedot ovat muuttuneet.
Lisäksi on huomioitava, että eri maiden lainsäädännön vertailu ei ole yksiselitteistä, muun muassa siksi, että oikeusjärjestelmät ovat keskenään erilaisia ja yksittäiset säännökset saavat eri oikeusjärjestelmissä erilaisen sisällön. Kilpailukiellolla oikeudellisena käsitteenä on kuitenkin kansainvälisessä vertailussa varsin yhtenäinen sisältö.
Tämä katsaus on tietääkseni laajin suomeksi tehty vertailu eri EU-maiden kilpailukieltosääntelystä.
Vesa Vuorenkoski, OTM, VTM
Kirjoittaja on Akavan yhteiskunta-asioiden päällikkö.
Lue lisää
Katsaus eri maiden kilpailukieltoihin (PDF):
Akava Works – Kilpailukiellot EU-jäsenmaissa Katsaus 2019-09-27
Yhteenveto kilpailukieltolausunnoista (PDF):
Akava lausuntoyhteenveto kilpailukielloista 2019-09-27
Lisätietoja:
