Keskeisin tulos oli, että nämä vaikutukset ovat kokonaisuudessaan hyödyttäneet naisia vähän, mutta systemaattisesti enemmän kuin miehiä. Välittömillä vaikutuksilla tarkoitetaan vaikutuksia tuloihin, jotka ovat suoraa seurausta lainsäädännön muutoksista eikä siitä, että kyseisten ”pelisääntöjen” muutokset ovat mahdollisesti vaikuttaneet myös ihmisten käyttäytymiseen.
Riittääkö, että tulonjakopolitiikan muutokset ovat kutakuinkin sukupuolineutraaleja vai onko verotus- ja tulonsiirtojärjestelmässä tilaa pyrkimykselle tasata sukupuolten välistä tulonjakoa? Ajatukseni pohjustamiseksi tarkastelen oheisessa kuviossa, kuinka nopeasti miesten ja naisten tulot kasvavat, kun kunkin sukupuolen omassa tulojakaumassa siirrytään asteittain matalista tuloista ylöspäin kohti korkeita tuloja.
Vuositulo¹ miesten ja naisten tulokymmenysten rajalla. Lähde: ”Vaalikauden 2019–2023 talouspolitiikan sukupuolivaikutusten arviointi”, s. 20, Taulukko 2: B Muutos (toteutunut politiikka)
Tulotaso tietyn tulokymmenyksen (desiilin) rajalla kertoo montako kymmentä prosenttia tarkasteltavasta ryhmästä (esimerkiksi miehistä tai naisista) saa tuloja, jotka jäävät kyseisen tason alle. Ensimmäisen tulokymmenyksen tulorajaa ei saavuta 10 prosenttia ryhmästä, ja vastaavasti 90 prosentilla tulot jäävät alle yhdeksännen tulokymmenyksen tulorajaa. Puolella tulot jäävät alle viidennen desiilin eli mediaanin tulotason.
Kuvio paljastaa, että tuloraja, johon eivät ylety vähävaraisimmat 10 prosenttia naisista (11 378 euroa) on vain vähän matalampi kuin vastaava tuloraja vähävaraisimmalle mieskymmenykselle (11 690 euroa). Naisten ja miesten tulosuhde tässä kohdassa on siis 97 prosenttia. Siirryttäessä tulojakaumaa ylöspäin miesten tulot kuitenkin kasvavat selvästi naisten tuloja nopeammin, mikä tarkoittaa, että miesten keskuudessa tuloerot kasvavat nopeammin kuin tuloerot naisten keskuudessa. Seurauksena tulotaso, johon ei ylety yhdeksän miestä kymmenestä (47 365), on peräti 10 000 euroa ja yli 20 prosenttia korkeampi kuin tulotaso, jonka yli pääsee vain varakkain 10 prosenttia naisista (37 022). Eli vähävaraiset naiset ja miehet ovat yhtä pienituloisia, mutta naisten keskuudessa varakkaaksi lukeutuu huomattavasti pienimmillä tuloilla kuin miesten keskuudessa.
Mistä tämä johtuu? Asian selvittäminen ei enää kuulunut toimeksiantoomme, mutta muun olemassa olevan tiedon perusteella pidän syitä tähän varsin selkeinä. Tulojakauman alkupäässä olevien ihmisten tulot ovat pääosin perus- ja viimesijaiseen turvaan liittyviä tulonsiirtoja. Suuria tuloeroja ei voi syntyä vähävaraisten naisten ja miesten välillä. Näin on jo pelkästään siksi, että Suomessa perustuslaki edellyttää, että kaikille on oikeus ihmisarvoisen elämän vaatimaan välttämättömään toimeentuloon. Kun siirrytään kohti tulojakauman keskiosaa, tulonmuodostukseen alkavat vaikuttaa ensin ansiosidonnaiset etuudet, kuten työeläkkeet ja ansiosidonnaiset päivärahat ja enenevässä määrin palkka- ja muut ansiotulot. Miehillä tulot kasvavat nopeammin kuin naisilla pääosin siksi, että miesten keskuudessa palkkaerot ovat suurempia kuin naisten keskuudessa. Syy tähänkin on varsin hyvin tiedossa. Ensinnäkin harva nainen ylettyy huippupalkkoihin. Toiseksi Suomessa samoin kuin muissakin pohjoismaissa palkkajakauma on yleisesti ottaen varsin kapea, mutta sentään leveämpi miesvaltaisella yksityissektorilla kuin naisvaltaisella julkisella sektorilla.
Mikä sitten talouspolitiikan merkitys voisi olla sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi? Suppeasti määriteltynä talouspolitiikka on verotusta ja tulonsiirtoja. Voimakkaasti tuloja tasaava politiikka kieltämättä olisi myös sukupuolten tasa-arvoa edistävää, koska kaikista varakkaimmat ovat miehiä. Kuitenkin negatiiviset taloudelliset kannustimet, joita kyseinen politiikka loisi, pitkälti rajoittavat mahdollisuuksia turvautua siihen. Koulutettujen naisten kukkaroa tällainen politiikka parhaassa tapauksessa ei juuri täyttäisi, koulutettujen miesten kukkarolle luvassa olisi useimmiten reipas kevennys.
Suoran tulontasauspyrkimyksen sijaan talouspolitiikan on syytä edistää sukupuolten tulojen tasa-arvoa luomalla oikeanlaiset kannustimet. Päättyvällä hallituskaudella esimerkki tästä on perhevapaauudistus sekä varhaiskasvatusmaksujen merkittävät alennukset. Kumpikin edistää naisten mahdollisuuksia työelämässä. Välittömiä vaikutuksia naisten ja miesten tuloihin on vain vähän. Ja perhevapaauudistus toi pienen parannuksen vain toisen vanhemman, käytännössä isän, päivärahaan. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, miten tasa-arvoa edistävän kannustimen suora budjettivaikutus voi mennä miehiä suosivaan suuntaan.
Miesten ja naisten taloudellista tasa-arvoa tarkasteltaessa ei pääse kiertämään sitä tosiasiaa, että naisten suurtyönantajia ovat kunnat ja hyvinvointialueet, joissa palkkataso suhteessa koulutukseen jää jälkeen yksityisten sektoria palkkatasosta. Yhteiskunnan kannalta paras keino korjata tämä ongelma olisi purkaa koulutuksellista segregaatiota. Tämä tarkoittaa, että pitää saada paljon enemmän nuoria naisia tekniikan opintojen piiriin ja vastaavasti paljon enemmän nuoria miehiä opettajan tai sairaanhoitajan polulle.
_______
¹ Raportissa käytetty tylokäsite on ns. modifioitu henkilökohtainen käytettävissä oleva rahatulo varhaiskasvatusmaksuilla vähennettynä. Sitä on selostettu raportin luvussa 2.1.
Tutustu raporttiin osoitteessa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164709
Lisätietoja:
