Veronpalautukset ovat tulleet tänään viimeistä kertaa samana päivänä palautuksen saajien pankkitilille. Palkka vilahtaa pankkitilille säännöllisesti tilipäivänä. Tiedämme melko tarkkaan, kuinka suuri nettopalkkamme on verojen jälkeen, mutta kuinka suuri osa meistä muistaa tarkasti bruttopalkkansa? Emmehän koskaan saa sitä itsellemme. Voimme toki vilkaista palkkalaskelmaa ja tarkistaa asian, mutta moniko mahtaa viitsiä?
Työnantaja tilittää palkastamme ennakonpidätyksen suoraan verottajalle. Meidän tarvitsee harvoin vaivautua itse, vaikka juuri me olemme verovelvollisia. Ainoa poikkeus tähän taitaa olla se, kun saamme mätkyt eli joudumme maksamaan lisäveroja. Ja toinen poikkeus ovat tietysti itselleen palkkaa maksavat yrittäjät. Me muut emme normaalisti näe veroihin menevää osaa palkasta.
Mutta entä, jos asiat olisivatkin toisin? Mitä jos saisimme tilillemme bruttopalkan ja joutuisimme itse maksamaan veromme joka kuukausi? Miltä se tuntuisi? Muuttuisiko suhtautumisemme verojen maksamiseen jollain tavoin?
Kolme tonnia kuukaudessa ansaitseva saisi oikeasti tililleen kolme tonnia joka kuukausi. Siitä pitäisi sitten itse maksaa noin 860 euron verot. Joka kuukausi. Se on iso summa rahaa, hyvin mahdollisesti henkilön suurin yksittäinen menoerä asumis- ja ruokakustannusten ohella. Silloin tuntisi hyvin henkilökohtaisesti ja konkreettisesti, paljonko veroja maksaa.
Työnantaja maksaa palkan päälle tulevat sivukulut, jotka ovat karkeasti ottaen noin 25 prosenttia bruttopalkasta. Mutta toisaalta, voisihan järjestelmä aivan hyvin olla sellainen, että työntekijä tilittää nämäkin rahat, jos hänen palkkaansa ensin korotetaan sivukulujen määrällä. Silmämme aukeaisivat ja alkaisimme ymmärtää, kuinka paljon tekemäämme työtä verotetaan.
Kolme tonnia kuukaudessa ansaitseva saisi tässä järjestelmässä tililleen 3 750 euroa. Hänen työnsä arvo on vähintään tuo. Se on ehdoton minimi, joka hänen täytyy tienata katteena työnantajalleen voidakseen ansaita palkkansa ja säilyttää työpaikkansa pidemmän päälle. Tästä summasta hän maksaa sivukuluja 750 euroa ja veroja 860 euroa. Näin laskien keskituloinen saa pitää työnsä arvosta itse noin 57 prosenttia.
Edellä esitetyt ovat keskimääräisiä prosentteja. Lisätulot ovat asia erikseen, sillä niitä verotetaan ankarammin.
Oletetaan siis, että olet tehnyt työsi hyvin ja ansainnut vuoden lopulla satasen palkankorotuksen. Korotus sivukuluineen, eli 125 euroa (katso oheinen kuvio), kilahtaa tilille. Työntekijä maksaa taas ensin sivukulut ja sitten veronsa (veroprosentti on 47,1). Työn koko hinnasta hän saa itselleen vain noin 42 prosenttia.
Lienee aika ilmiselvää, että työn verotus ei kannusta kovin voimakkaasti työn tekemiseen, jos jo keskimääräisellä palkkatasolla tekijä saa lisätyön arvosta itselleen vain runsaat 40 prosenttia. Suuremmilla palkoilla tekijälle saattaa jäädä vain yksi kolmasosa.
Oman työn arvostusta voisi parantaa, jos palkkanauhaan merkittäisiin näkyviin työn kokonaiskustannus brutto- ja nettopalkan rinnalle. Jokainen voisi itse laskea, paljonko veroja ja veronluonteisia maksuja omasta työn arvosta maksetaan.
Todettakoon lopuksi, että kaikesta huolimatta en tohdi ehdottaa työnantajan sivukulujen lisäämistä palkan päälle ja niiden maksamisen siirtämistä työntekijälle. Se olisi varmasti opettavaista, mutta pahoin pelkään, että jo muutaman vuoden kuluttua muutos unohtuisi. Joku poliitikko saisi päähänsä ajatuksen, että kyllä työnantajillekin pitää asettaa palkkaan sidottu sivukulu. Työn verotus kiristyisi entisestään. Sitä emme kaipaa.
Pasi Sorjonen, pääekonomisti
