Työttömyyden väheneminen on hidastunut ja on vaarassa pysähtyä kokonaan. Uudet työttömyysjaksot (kesto alle 3 kk) ovat palautuneet koronakevään voimakkaan nousun jälkeen normaalille tasolle. Pitkäaikaistyöttömyys on viime kuukausina kasvanut lähes saman verran kuin 3–12 kuukauden mittaiset työttömyysjaksot ovat vähentyneet. Kokoaikaiset lomautukset lisääntyivät selvästi joulukuussa.

Suomessa oli lokakuun lopussa yhteensä 40 671 korkeakoulutettua työtöntä. Määrä on 7 250 henkilöä ja 21,7 prosenttia suurempi kuin vuotta aikaisemmin.

Akava Worksin kesäkuun 2020 talousennusteen mukaan Suomen talous supistuu rajusti vuonna 2020. Kokonaistuotanto vähenee 6,5 prosenttia edellisvuodesta ja toipuu vain osittain vuonna 2021.

Lomautusten nousu jatkui huhtikuussa jopa aiempaa jyrkempänä. Lomautettujen määrä kasvoi lähes sadalla tuhannella vain yhdessä kuukaudessa. Pahasti erehtyi, jos kuvitteli maaliskuun ennätyksen, noin 65 300 kokoaikaisesti lomautettua, säilyvän aikakirjoissa uutena ennätyksenä pidempäänkin.

Koronaviruksen lamaannuttava isku talouteen näkyy nyt selvästi. Työntekijöiden lomautukset ovat nousseet historiallisen jyrkästi.

Tuoreimmissa skenaarioissa Suomen talouden arvioidaan supistuvan tänä vuonna 3–6 prosenttia. Luulen, että monien mielestä jopa tuo kuuden prosentin pudotus tuntuu melko pieneltä, kun ottaa huomioon, miten laajasti yhteiskunta näyttää pysähtyneen parin viime viikon aikana.

Nousukaudet eivät kuole vanhuuteen. Tällä kertaa nousukauden katkaisi globaali virusepidemia, korona, ei tavanomaisempi syyllinen, kuten keskuspankkien liian nopeasti kiristämä rahapolitiikka.

Suomalainen teknologiaihme sai koko maailman huomion ja ihailun vain viisitoista vuotta sitten. Voisiko loiston aika palata?

Mitä suurempi osa työikäisestä väestöstä tekee töitä, sitä kivuttomampaa on kerätä verotulot, joilla rahoitetaan modernin hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. Julkisen talouden mittavan kestävyysvajeen kaventamisessa nykyistä korkeampi työllisyys on suorastaan välttämätön.

Akavan pääekonomisti Pasi Sorjonen pohtii blogitekstissään, miten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenojen osuus BKT:stä voidaan kasvattaa hallitusohjelman tavoittelemaan 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta.