Koronaviruksen lamaannuttava isku talouteen näkyy nyt selvästi. Työntekijöiden lomautukset ovat nousseet historiallisen jyrkästi.

Tuoreimmissa skenaarioissa Suomen talouden arvioidaan supistuvan tänä vuonna 3–6 prosenttia. Luulen, että monien mielestä jopa tuo kuuden prosentin pudotus tuntuu melko pieneltä, kun ottaa huomioon, miten laajasti yhteiskunta näyttää pysähtyneen parin viime viikon aikana.

Nousukaudet eivät kuole vanhuuteen. Tällä kertaa nousukauden katkaisi globaali virusepidemia, korona, ei tavanomaisempi syyllinen, kuten keskuspankkien liian nopeasti kiristämä rahapolitiikka.

Suomalainen teknologiaihme sai koko maailman huomion ja ihailun vain viisitoista vuotta sitten. Voisiko loiston aika palata?

Mitä suurempi osa työikäisestä väestöstä tekee töitä, sitä kivuttomampaa on kerätä verotulot, joilla rahoitetaan modernin hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. Julkisen talouden mittavan kestävyysvajeen kaventamisessa nykyistä korkeampi työllisyys on suorastaan välttämätön.

Akavan pääekonomisti Pasi Sorjonen pohtii blogitekstissään, miten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenojen osuus BKT:stä voidaan kasvattaa hallitusohjelman tavoittelemaan 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Suomen työikäisestä väestöstä on töissä noin 72,5 prosenttia. Useampi kuin joka neljäs työikäinen ei siis ole töissä. Vain osa heistä on kuitenkin työttömänä. Hallituksen on pakko kaivaa jostain sellaiset keinot, jotka innostavat mahdollisimman monen kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella olevan ihmisen hakeutumaan töihin, mikäli se aikoo tosissaan jahdata työllisyysasteen nostamista 75 prosenttiin hallituskauden aikana.