Kotitalouspalveluiden ostaja maksaa ostamansa palvelun useimmiten omalla verojen jälkeisellä nettotulollaan. Palvelun ostohinta sisältää ainakin työntekijän palkan (sekä nettopalkan että tuloverot), työnantajan maksamat sivukulut, palvelun tarjoajan katteen ja arvonlisäveron. Palvelun ostajan maksamasta tuloveron määrästä tehtävä kotitalousvähennys alentaa palvelun hintaa pienentämällä verokiilaa, joka on ostohinnan ja työn suorittajan ansaitseman nettopalkan välissä.
Matalampi hinta lisää palveluiden kysyntää, parantaa työllisyyttä ja vähentää halukkuutta hankkia palveluita pimeästi tai tehdä vaativia tehtäviä itse. Vähennys edistää asuntojen korjaamista, ylläpitoa ja perusparannuksia eli pienentää korjausvelkaa.
Kotitalousvähennyksen suuruus ei riipu henkilön tuloista, koska se tehdään maksetusta tuloverosta. Samansuuruinen palvelun hankinta antaa yhtä suuren edun tulotasosta riippumatta.
Kaikkiaan runsaat 474 000 suomalaista käytti kotitalousvähennystä vuonna 2021. Käyttäjämäärä oli suurin sen jälkeen, kun vähennys otettiin käyttöön vuonna 2001 (kuva 1). Lukumäärä on pienentynyt ainoastaan kahtena vuotena, vähennyksen ehtojen tiukentamisen seurauksena vuonna 2012 ja koronaviruspandemian takia vuonna 2020.
Verotuksessa myönnetyn kotitalousvähennyksen yhteismäärä oli vuonna 2021 hieman yli 420 miljoonaa euroa. Siihen oikeuttaneet palveluiden ostot olivat kaikkiaan 1,33 miljardia euroa. Kyse on kooltaan merkittävästä monialasta. Palveluostot olivat nimittäin vain vähän pienempiä kuin liikevaihto (tuotoksen arvo) sellaisilla toimialoilla kuin majoituspalvelut (1,38 miljardia euroa), tieteellinen tutkimus ja kehittäminen (1,39 miljardia euroa) ja muut erikoistuneet palvelut liike-elämälle (1,41 miljardia euroa). Ne olivat suurempia kuin liikevaihto tunnetuilla toimialoilla kuten tekstiiliteollisuus (1,14 miljardia euroa), juomien valmistus (1,14 miljardia euroa) ja huonekalujen valmistus (1,2 miljardia euroa).
Kotitalousvähennyksen kokonaissumma (edellä mainittu 420 miljoonaa euroa) ei ole ennätyksellinen siitä huolimatta, että käyttäjämäärät ja vähennykseen oikeuttavat palveluiden ostot ovat kasvaneet. Esimerkiksi vuosina 2011 ja 2019 vähennyksen käyttö nousi 476 miljoonaan euroon, vaikka käyttäjiä oli vähemmän ja ostojen kokonaissumma oli pienempi. Vähennyksen saamisen ehtoja on sittemmin tiukennettu. Kuvan 2 perusteella näyttää siltä, että vuosien mittaan trendimäisesti kasvanut myönnetyn kotitalousvähennyksen kokonaissumma olisi pudonnut aiempaa alemmalle kasvu-uralle.
Kuva 1: Kotitalousvähennyksen käyttäjien määrä
Kuva 2: Kotitalousvähennys yhteensä
Valtaosa kotitalousvähennyksen käyttäjistä on pieni- ja keskituloisia
Kotitalousvähennystä käyttävät suomalaiset kaikilla tulotasoilla. Lukumääräisesti eniten sitä käyttävät pieni- ja keskituloiset. Julkisuudessa esitetään usein näkemystä, että kotitalousvähennystä käyttävät pääasiassa suurituloiset, mutta se ei pidä paikkaansa. On totta, että korkeammilla tulotasoilla vähennyksen käyttäjien osuus on suurempi, mutta näissä tuloluokissa on paljon vähemmän ihmisiä kuin alemmissa tuloluokissa.
Taulukko 1: Kotitalousvähennyksen käyttö tuloluokittain vuonna 2021
Taulukko 1 näyttää, että vuonna 2021 kaikista kotitalousvähennyksen tehneistä noin 35 prosenttia (yli kolmasosa) ansaitsi enintään 35 000 euroa vuodessa, vajaat 58 prosenttia enintään 50 000 euroa vuodessa ja yli 82 prosenttia enintään 80 000 euroa vuodessa.
Myönnetystä noin 420 miljoonan euron vähennyksestä 31 prosenttia meni enintään 35 000 euroa ansainneille, 53 prosenttia enintään 50 000 euroa tienanneille ja 78 prosenttia enintään 80 000 ansainneille.
Keskimääräisen kotitalousvähennyksen suuruus (niillä, jotka sitä käyttävät) eroaa yllättävän vähän eri tuloluokkien välillä. Vuodessa 20 000–34 999 euroa ansaitsevilla keskimääräinen vähennys oli 808 euroa ja esimerkiksi 65 000–79 999 euroa ansaitsevilla 935 euroa. Ero vähennyksessä näiden tuloluokkien välillä on vain 127 euroa.
Kaikkiaan 13,7 prosenttia kaikista kotitalousvähennyksen saaneista henkilöistä sai täyden 2 250 euron suuruisen vähennyksen (taulukko 2). Täyden vähennyksen saaneita on kaikissa tuloluokissa. Puolet kaikista täyden vähennyksen saaneista ansaitsi enintään 50 000 euroa ja lähes kolme neljästä enintään 80 000 euroa. Tämäkin havainto tukee ajatusta, että kotitalousvähennys on keskituloisten käyttämä vähennys eikä ”hyvätuloisten yksinoikeus”.
Taulukko 2: Täyden kotitalousvähennyksen saaneet tuloluokittain
Kotitalousvähennyksen käyttö painottuu kunnossapito- ja perusparannustöihin
Taulukko 3 näyttää, että 79 prosenttia kaikista kotitalousvähennykseen oikeuttaneista palveluiden ostoista kohdistui vuonna 2021 kunnossapitoon ja perusparannustöihin. Tämä osuus on pysynyt viime vuosina varsin vakaana. Kotitaloustyön, kuten kotisiivouksen, osuus oli runsaat 18 prosenttia. Hoiva- ja hoitopalveluiden osuus oli melko vaatimaton, alle 3 prosenttia. Matalilla tulotasoilla hoivapalveluiden osuus on tätä suurempi.
Taulukko 3: Kotitalousvähennykseen oikeuttavat ostot tuloluokittain käyttötarkoituksen mukaan
Kannattaako kotitalousvähennystä laajentaa?
Kotitalousvähennystä käyttävien määrä on kasvanut varsin tasaisesti pois lukien koronaviruspandemian aika. Jokainen uusi käyttäjä lisää kotitalousvähennykseen oikeuttavien palveluiden kysyntää ja työllistää jonkin aikaa ainakin yhtä työntekijää. Käyttäjämäärä voi kasvaa vielä lisää sitä mukaa, kun laajempi joukko kotitalouksia oppii tuntemaan vähennyksen tarjoamat mahdollisuudet paremmin. Kotitalousvähennyksen täyttä potentiaalia työllisyyden vahvistajana ei varmaankaan ole vielä nähty. Olisi tärkeää, että kotitalousvähennyksen ehdot ennen pitkää vakiintuvat sen sijaan, että niitä muutetaan jatkuvasti.
Kotitalousvähennystä voitaisiin periaatteessa kasvattaa kolmella tavalla. Sen enimmäismäärää voidaan nostaa, työkustannusten vähennyskelpoista osuutta kasvattaa ja/tai omavastuuosuutta pienentää.
Kotitalousvähennyksen enimmäismäärän kasvattaminen aiheuttaa lisäkustannuksia ainoastaan silloin, kun vähennystä todella käytetään aiempaa enimmäismäärää enemmän. Jos enimmäismäärän kasvattaminen ei lisää vähennyksen käyttöä, lisäkustannuksia ei aiheudu.
Suurempi vähennyksen käyttö olisi hyvä asia. Palveluita ostettaisiin enemmän kuitilla. Tämä parantaa työllisyyttä. Kotitalousvähennyksen alainen työ tehdään aina sen ostajan kotona tai siihen verrattavassa paikassa. Se vaatii ainakin yhden työntekijän paikan päälle tekemään työn.
Todennäköisesti täysimääräisen kotitalousvähennyksen käyttäjät eivät ole samoja ihmisiä vuodesta toiseen, vaan käyttäjäjoukko vaihtuu. Vakituisen viikkosiivouksen ostamisella joka toinen viikko ei saa käytettyä kotitalousvähennystä kokonaan ainakaan kahden aikuisen taloudessa. Vaaditaan muutakin, tyypillisesti remontti-, asennus– tai huolto- ja korjauspalveluita. Moni suomalainen tarvitsee niitä aika ajoin, mutta luultavasti ei joka vuosi tai joka toinen vuosi. Silloin, kun niitä tarvitaan, kotitalousvähennyksen yläraja tulee helposti vastaan. Korkeampi yläraja kannustaa nopeaan remontointiin, kun tarvetta on.
Jos halutaan edistää pienituloisilla kotitalousvähennyksen käyttöä, kannattaa miettiä omavastuuosuuden poistoa tai pienentämistä. Omavastuu on peräisin siltä ajalta, kun veroilmoitukseen piti liittää kuitit mukaan ja Verohallinnon pelättiin hukkuvan kuittien tulvaan. Enää kuitteja ei tarvitse lähettää ja omavastuu voitaisiin poistaa.
Vuonna 2021 kotitalousvähennyksen käyttäjiä oli 474 tuhatta. Sadan euron omavastuun poistaminen maksaisi siten vajaat 50 miljoonaa euroa, jos kotitalousvähennyksen suosio pysyy ennallaan. Kustannus olisi luultavasti jonkin verran suurempi, sillä vähennyksen suosio todennäköisesti kasvaisi, kun pienempien tai harvoin teetettävien kotitaloustöiden teettäminen tulisi edullisemmaksi. Se olisi tietenkin hyvä työllisyyden ja harmaan talouden torjunnan kannalta.
Kotitalousvähennyksen alaisesta työkorvauksesta sai vuonna 2021 vähentää 40 prosenttia. Vähennyskelpoisen osuuden korottaminen alentaisi palveluiden hintaa ostajalle ja lisäisi niiden kysyntää. Korotus 50 prosenttiin maksaisi vuoden 2021 palveluostojen arvolla teknisesti laskettuna noin 130 miljoonaa euroa. Tämä olettaa, että ostot eivät kasva, mutta niistä saa suuremman vähennyksen. Todellisuudessa ostot tietysti kasvaisivat hinnan laskiessa ja vähennystä käytettäisiin enemmän.
Itse asiassa kotitalousvähennyksen ehtoja parannettiin jo vuodelle 2022 ja samoja ehtoja noudatetaan myös vuonna 2023. Enimmäismäärän korotus (3 500 euroon) ja vähennyskelpoisen osuuden korottaminen (60 prosenttiin) koskevat kuitenkin vain kotitalous- ja hoivatyötä, mutta eivät kunnossapitoa ja perusparannuksia. Näistä kahdesta muutoksesta vähennyskelpoisen osuuden nostaminen vaikuttaa palveluostoihin luultavasti enemmän kuin enimmäismäärän korottaminen, joka on hyvin todennäköisesti rajoittanut vain harvoilla kotitaloustyön ja hoivatyön hankintaa.
Liitetaulukot
Taulukko 4: Kotitalousvähennykseen oikeuttavat ostot tuloluokittain käyttötarkoituksen mukaan
Taulukko 5: Kotitalousvähennystä saaneiden henkilöiden jakautuminen tuloluokkiin ostojen käyttötarkoituksen mukaan
Lisätietoja:
